Keskittämällä maaliin

0

ANTERO LEPPÄNEN. Kansanedustajat latailevat parhaillaan mobiililaitteittensa lisäksi omia akkujaan. Syksy näyttää, miten pitkälle hallituspuolueiden lataukset riittävät.
Jo kauan on ollut nähtävissä, että sinisillä ei ole tulevaisuutta vaan pelkkää vaisuutta. Sinisten akkuja ei kyllä millään laturilla voi saada edes puolitäysiksi. Ja tyhjästä ei ole vaikeaa vaan täysin mahdotonta nyhtäistä.

Tulevat eduskuntavaalit pistävät pohtimaan, vieläkö Salolla on kansanedustajansa ensi vaalikaudella. Katja Taimela (sd.) lähtee neljännen kerran ehdolle takanaan kolme läpimenoa. Siitä ei kuitenkaan suoraan seuraa, että seuraavat vaalit olisivat hänelle läpihuutojuttu.
Toisella läpimenollaan vuonna 2011 hän paransi ensimmäisen kerran äänimääräänsä 42 prosentilla mutta mätkähti vuonna 2015 takaisin lähtötasolle.
Taimela on aina saanut valtaosan äänistään kotikentältä. Viime vaaleissa samalla kupilla nokki toinenkin paikallinen demari Saku Nikkanen. Ensi vuonna on uudestaan sama asetelma, ja Nikkasen mahdollinen menestys on samalla Taimelan menetys.
Vanha totuus on, että kansanedustaehdokkaan pahimpana uhkana ovat oman vaalipiirin puoluekaverit, vaikka merkitystä on tietenkin myös sillä, kuinka suuren osuuden äänistä oma puolue kerää.
Varsinais-Suomen vaalipiirissä demareilta puuttuvat valtakunnalliset huippunimet, joita kilpailijoilla ei ole pilvin pimein mutta silti melkoinen nippu. Perussuomalaisten viime kesän hajoaminen voi auttaa demarit piirin kolmen parhaan joukkoon, ei kuitenkaan ykköseksi.

Salon kokoomuksella ei nyt ole omaa kansanedustajaa, eivätkä ensi vuoden vaalit poista tuota puutetta. Edellisissä vaaleissa salolaiset söivät toisiaan, minkä seurauksena Pertti Hemmilä putosi varaedustajaksi ja hävisi julkisuudesta.
Juhani Nummentalo puolestaan pettyi viimekertaiseen äänimääräänsä, joka oli vain noin kaksinkertainen hänen kuntavaaleissa keräämäänsä pottiin verrattuna.
Nykyiset ja entiset turkulaiset ministerit ovat osoittautuneet aivan liian ylivoimaisiksi salolaiselle kuntapoliitikolle. Salon kokoomusehdokkaat eivät hyödy puolueensa ykkössijasta vaalipiirissä, kun paikallisia ääniä ei saada keskitettyä.
Nyt ehdokkaaksi on asetettu yrittäjä, joka ilmestyi kunnallispolitiikkaankin vasta vuosi sitten. Se mikä aikoinaan onnistui Jouko Laxelille, ei onnistu Marko Tapiolle. Ei ainakaan ensi vuonna. Eiköhän paikallisen kokoomuksen hajaannus ja/tai pyrkimys sukupuolten tasa-arvoon tuota vielä lisäehdokkaankin?

Perussuomalaisten listalle on asetettu Mikko Lundén, joka saavutti loistavan tuloksen kuntavaalissa. Viime eduskuntavaaleissa Salon perussuomalaisille kävi samoin kuin kokoomukselle: äänet hajautuivat usealle ehdokkaalle, ja kaikki jäivät valitsematta. Yhteinen äänimäärä olisi vaivatta riittänyt läpimenoon.
Rannalle jääneiden harmiksi vuoden 2015 vaalit olivat ainutkertainen tilaisuus. Puoleen hajoaminen saattoi entiset äänestäjät hämmennyksiin, eikä äänien paikallinen keskittäminenkään enää nykytilanteessa takaa menestystä. Se edellyttäisi, että tynkä-perussuomaisten kannatus tekisi uskomattoman pomppauksen nykyisistä gallupnumeroista.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.