Metsästyksen myötätuuli

5

RAUNO SAARI. Elokuun myötä käynnistyy uusi metsästyskausi. Se käynnistyy myönteisessä hengessä.
Ymmärrys metsästykseen on vahvistunut vuosi vuodelta. Se jopa yllättää, kun ajattelee meneillään olevaa kaupungistumista ja maaseudun vanhenemista.
Tuore taloustutkimuksen raportti kertoo, että nyt 66 prosenttia eli kaksi kolmasosaa kansalaisista suhtautuu metsästykseen myönteisesti. Vain 10 prosenttia ilmoittaa melko tai erittäin kielteisen asenteen.

Suhtautuminen on sitä myönteisempää, mitä lähempää metsästystä seurataan. Kyse ei ole kuitenkaan vain ”tuttu naapurin isäntä” -ilmiöstä. Kolmannes niistäkin kansalaisista, jotka eivät tunne yhtään metsästäjää, eivätkä tunne edes kiinnostusta metsästykseen, ajattelevat kuitenkin metsästyksestä myönteisesti.
Näistäkin vastaajista reilu kolmannes suhtautuu lisäksi metsästykseen neutraalisti ja vain neljännes kielteisesti.
Arvailujen varassa ovat syyt, jotka ovat viime vuosien myönteisen asennekehityksen takana. Niitä voivat olla riistakantojen hoitotyö, onnistumiset kantojen säätelyssä, eläinten aiheuttamat lisääntyneet vahingot metsissä, pelloilla ja puutarhoissa sekä hirvieläinten ja liikenteen yli 5 000 vuosittaista ryttäystä maanteillä.
Metsästäjät ja metsästystä valvovat viranomaiset ovat jotain joka tapauksessa tehneet oikein. Osuutensa on varmasti avoimella keskustelulla, joka on karsinut epäluuloja ja ravistellut lukkiintuneitakin asenteita.
Syyskuussa alkaa valkohäntäpeuran eli valkohäntäkauriin metsästys. Niitä on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Pääosin lounaiseen Suomeen ja Hämeeseen keskittyväksi talvikannaksi arvioidaan 100 000 peuraa, ja kanta on voimakkaassa kasvussa.
Samalla alueella lisääntyy metsäkauris. Sen kannasta ei ole tuoreita arvioita. Havainnot kertovat, että kanta on vahva. Kauriit viihtyvät näillä alueilla, lisääntyvät ja voivat hyvin.

Åbo Akademin tutkija on esittänyt lounaisen saaristomme vaikeimmille punkki-alueille peuraeläinten totaalimetsästystä ratkaisuna uhkaavasti lisääntyneeseen punkkiepidemiaan.
Peurat ja kauriit ovat punkkien suosikki-isäntiä. Se tiedetään. Muilta osin esitetty ajatus ei ole tästä elämästä.
Hirvieläimet voidaan varmasti poistaa joiltain alueilta ainakin joksikin aikaa. Eläinten poistaminen yhdestä paikasta luo kuitenkin tyhjiön, joka täytyy.
Lisäksi pitäisi alueelta tuhota jänikset, ketut, supikoirat, jopa pienet nisäkkäät, jotka kaikki toimivat punkkien kantajina. Punkkeja on tavattu aivan pohjoisimmassa Suomessa Enontekiöllä ja Inarissa paikoissa, joissa valkohäntäpeuraa ja kaurista ei voi syyllistää. Siellä punkin levittäjinä ovat toimineet koirat ja kissat.
Harkitumpaan lopputulokseen päästään, kun keskitytään nyt alkavalla kaudella tunnollisesti lisättyjen metsästysaikojen ja pyyntilupien täysimääräiseen käyttöön.
Rauhallisia, varmoja ja turvallisia laukauksia sekä jatkuvaa myötätuulta alkavalle metsästyskaudelle.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.

Urpo

Myönteinen suhtautuminen on hyvä asia ja siitä vastuulliset harrastajat voivat olla tyytyväisiä. Nykytilanteessa on silti olennaista pitää kirkkaana mielessä metsästyksen yhteiskunnalliset tavoitteet ja seuraukset. Metsästykseen liittyy valtavasti ongelmia. Riistakantojen säätelyn onnistuminen riippuu täysin siitä, mitä asioita arvostetaan. Jos metsästyksen saalisvarmuuden sijaan arvostetaan liikenneturvallisuutta, maa- ja metsätaloutta sekä metsien luonto- ja virkistysarvoja, pahemmin ei riistakantojen säätely olisi voinut hirvieläinten osalta epäonnistua. Onhan meillä hirvikolarien määrä kasvanut joka vuosi jyrkästi vuodesta 2011 alkaen, vaikka kolarien määrä oli jo tuolloin suuri. Valkohäntäpeuran räjähdysmäinen kasvu pahentaa tilannetta, eikä sen seurauksena vuosittain ajettavat jo vähintään 5 000 kolaria ole metsästyksen onnistumisiin laskettava asia. Haitat viljelyksille… Lue lisää »

Matti

Se on kyllä kumma, kun joku meistä voi olla niin viisas, että tietää miten luonnon kuuluu toimia.

Me ihmiset olemme osa luontoa. Ei luonnon toiminan säätely voi olla ainoastaan tappaminen, niin kuin tällä kyseisellä kirjoittajalla. Löytyy kyllä muitakin tapoja elää luonnon kanssa yhdessä kuin ainoastaan tappaminen.

Katsokaa luontodokumenttia Japanista, viime lauantaina tuli ensimmäinen osa. Katsokaa, miten ihminen voi elää luonnon kanssa tasapainossa muutenkin kuin tappamalla kaikki pois mikä näkyy.

Urpo

Tappaminen ei ole ainoa tapa säädellä luontoa. Se on vain yksi keino, joka on myös kirjattu metsästyslakiin. Mutta kun luontoa on säädelty tuomalla tänne vieraslajeja ja ruokkimalla niitä kannan kasvattamiseksi, tarvitaan suuri vastavoima tilanteen saamiseksi haltuun. Aiheutunutta vahinkoa ei tarvitse sietää käyttäen luontoa verukkeena. Luonnon kanssa yhdessä elämiseen kuuluu kiinteästi tappaminen. Ihminen syö lihaa ja tuskin olisi lajina säilynyt ilman tappamista. Sama pätee petoeläimiin, jotka eivät käy kampaajalla tai retkeile kansallispuiston hoidetuilla poluilla. Ne ovat osa ravintoverkon toimintaa, mikä perustuu tappamiseen. Ilman tätä yhtälöä ei olisi nykymuotoista elämää. Biologian perusasia, jonka jo läksynsä lukenut kolmasluokkalainen koululainenkin tuntee ja jonka myös… Lue lisää »

Hirvieläinkantojen säätelyssä on epäonnistuttu

Kolumnisti: ”Arvailujen varassa ovat syyt, jotka ovat viime vuosien myönteisen asennekehityksen takana. Niitä voivat olla riistakantojen hoitotyö, onnistumiset kantojen säätelyssä, eläinten aiheuttamat lisääntyneet vahingot metsissä, pelloilla ja puutarhoissa sekä hirvieläinten ja liikenteen yli 5 000 vuosittaista ryttäystä maanteillä.” Syy on kysymysten asettelussa. Suuri osa ihmisistä luulee, että metsästyksen tarkoitus on pienentää tuhoa aiheuttavien hirvieläinten määriä. Niin ei ole, tarkoitus on turvata hyvät metsästysmahdollisuudet ”hoitamalla” määrät kansan sietokyvyn äärirajoille ja nyt jo yli. Itselleni selvisi äskettäin, että ei valkohäntäpeuramäärää edes haluta pienentää, vaikka paikalliset tuhot ovat todella pahoja. Luonto itse yritti korjata tilannetta, peuroja metsästävät ilvekset lisääntyivät, mutta ne ammuttiin. Kantojen säätelyssähän… Lue lisää »

AmirN

Olen itse ollut aktiivinen metsästäjä, ja nykyisin suhtaudun osin metsästykseen erittäin kielteisesti.

Sanotaan, että suurpetopolitiikka ja metsästys eivät kohtaa. Esimerkiksi Kainuussa ammutaan taas tänä vuonna enemmän hirviä, mutta pedoille ei jää ruokaa, joten pedot vaeltavat (sudet) Etelä- ja Länsi-Suomeen kauriiden perään. Monessa asiassa mennään metsästäjän takapuoli ensin -tyylillä.

Toinen asia ovn metsäkanalinnut, joiden kanta on monin paikoin todella huono (liikun metsissä hyvin aktiivisesti), siitä huolimatta niitä metsästetään. Joillakin alueilla voisi todellakin olla hyväksi vaikka kahden vuoden täysrauhoitus metsäkanalinnuille, ellei 3-4 vuoden.