Mutka suoraksi

0

JARMO LEHTO. On hurja tunne havaita moottoripyörän kiitävän vastaan mutkassa väärällä puolella tietä. Ei siinä ehdi mitään toivoa, saati kelata omasta elämästä kertovia filminauhoja.
Tuommoista tunnetta ei kenellekään soisi. Moni on sen kuitenkin käynyt läpi ennen minua, ja valitettavasti moni tulee sen vielä kokemaan. Tiedät, että kohta rysähtää, etkä voi tehdä mitään.

Heinäkuinen sunnuntai aloitti kuukauden mittaisen autottomuuden, mutta se on tässä maailmassa lopulta pieni murhe. Suuri onni on, ettei törmäyksessä tietääkseni tapahtunut inhimillisesti kovin pahoja asioita. Ilmassa voltin tehnyt motoristi saatettiin ambulanssiin omin jaloin, ja me autossa olleet selvisimme ruttaantuneella pellillä.
Hyvää tuuria oli roppakaupalla mukana, tai sitten enkelit sattuivat liihottamaan kohdalla. Törmäys oli sen verran kova, sillä automme meni lunastukseen.

Törmäyksen sattuessa vaimoni puhui puhelimessa poikamme kanssa. Vaimo ehti huutaa luuriin, että ”nyt tulee kolari!” Seuraavaksi poika kuuli luuristaan minun kehotukseni: ”Soita 112!”
Voin vain kuvitella, millaisen henkisen myllerryksen tilanne aiheutti langattoman toisessa päässä. Kolaripaikan välitön kenttätyö otti aikansa, ja tuon jakson poikamme eli täydessä uutispimennossa.
Noihin välittömiin toimiin kuului motoristin ohjaaminen makuuasentoon pientareelle, katkeamaton raportointi hätäkeskukseen ja varoituskolmion kaivaminen takakontista. Onni onnettomuudessa oli, ettei mutkaan osunut heti perään muita autoja.
Kiitostakin pitää jakaa, kun siihen on aihetta.
Vaikka olimme keskellä maaseutua, ensimmäinen ambulanssi oli paikalla vartissa. Toinen tuli viitisen minuuttia myöhemmin, ja ambulanssimiesten vuoropuhelusta ymmärsin, että helikopterin tulo peruttiin.
Poliisi saapui paikalle puolessa tunnissa, ja saman tien oli paikalla paloautokin. Tien siivoaminen irtoromusta ja tielle valuneista nesteistä alkoi.
Ystävällinen poliisi soitti puolestamme hinausauton, jota jouduimme odottelemaan tunnin verran. Koko operaatio oli rysäyksen jälkeen ohi parissa tunnissa.
Suomalainen koneisto osoitti toimivuutensa.

Kolaria seuranneina viikkoina löysin lehdistä tavallista enemmän uutisia moottoripyöräonnettomuuksista, mikä saattoi johtua yksinkertaisesti oman kokemuksen tuomasta herkistymisestä.
Tilastojen mukaan kehitys on kulkenut viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana parempaan suuntaan. Sekä kolareissa kuolleitten että pahasti loukkaantuneiden motoristien määrä on selvästi laskenut, vaikka pyöräkanta on kasvanut.
Tilasto ei kuitenkaan lohduta sillä hetkellä, kun omalla kohdalla kolisee. Meitä, jotka satumme olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, on edelleen liikaa.
Yksi on varma: tietyssä mökkireitin varrella olevassa mutkassa tapaus nousee mieleen loppuelämäni ajan.
Arvoisa motoristi! Toivottavasti selvisit niin lievin vammoin kuin uskon. Toivon myös, että kun kaasukättäsi seuraavan kerran kuumottaa, pysähdyt tauolle, jottet päädy numeroksi synkkään tilastoon.

Kirjoittaja on toimittaja.