Paljon enemmän kuin pelkkä EM-kisapaikka

1
Lauantain Ruotsi-ottelu oli Suomen kapteenille Pauliina Vilposelle uran viimeinen. Juristin uran aloittava Vilponen päätti lentopallouransa pelaamalla viimeiset viikot elämänsä parasta lentopalloa.

Suomen naisten lentopallomaajoukkueen ensimmäinen arvokisapaikka 30 vuoteen ei ollut minkään sortin yllätys.

Se oli looginen seuraus sille, kun Lentopalloliitto päätti muutama vuosi sitten sulattaa naisten maajoukkueen päälle syntyneen ikiroudan ja ohjata miesten maajoukkueen jättipanostusta myös naisten puolelle. Onhan lajin parissa ollut jo vuosia huomattavasti enemmän tyttöjä kuin poikia.

Esimerkiksi vielä vuonna 2011 Suomella ei käytännössä ollut naisten maajoukkuetta – ainakaan se ei pelannut ainuttakaan maaottelua. Vuonna 2013 ohjelmassa oli vain kuusi maaottelua.

Tapio Kangasniemen aloitettua päävalmentajana vuonna 2014 toiminta muuttui täydellisesti. Uutta pelaajasukupolvea ajettiin osin aggressiivisestikin sisään, leiripäivien määrä moninkertaistui ja otteluita pelattiin enemmän.

Pelkästään viime vuonna Suomi pelasi hurjat 24 maaottelua eli enemmän kuin vuosina 2010–2012 yhteensä! Kontrasti on räikeä.

Myös suomalaiset seurajoukkueet ovat lähteneet LP Viestin esimerkkiä seuraten entistä hanakammin eurokentille. Viime kaudella naisten eurocupeihin osallistui peräti neljä suomalaisseuraa.

Paradoksi onkin se, että EM-kisapaikan varmistaneessa joukkueessa oli viisi europeleissä marinoitua LP Viestin entistä pelaajaa, mutta ei ainuttakaan nykyistä – ensimmäistä kertaa koko LP Viestin seurahistorian aikana.

Suurin kivi naisten maajoukkueen karsintapolulta siirtyi siinä vaiheessa, kun Euroopan lentopalloliitto CEV päätti kasvattaa EM-lopputurnauksen joukkuemäärää 50 prosentilla 16:sta 24:een.

Se tarkoitti sitä, että 36 maasta paras kolmannes sai suoran kisapaikan, keskimmäinen kolmannes selvisi kisoihin karsintojen kautta ja vain heikoin kolmannes jäi rannalle. Eikä Suomi ole ollut enää muutamaan vuoteen viimeisessä kolmanneksessa.

EM-kisapaikka ei ole kuitenkaan Kangasniemen neljän vuoden ajanjakson suurin saavutus.

Viimeisten neljän vuoden aikana naisten maajoukkueesta on tullut lajin selkeä lippulaiva asemiaan menettäneen miesten maajoukkueen rinnalle.

Naisten maajoukkue on parantanut huomattavasti lajin koukkupolvi-imagoa ja tehnyt lajista vetovoimaisemman – tosin joukkueen ympärillä mediahuomio on ollut paikoin turhankin imelää ja sileää vailla parempaa tietoa maiden voimasuhteista ja esimerkiksi alkukesän maajoukkueturnausten tasosta.

Muutos on lähtenyt, kuten jo todettua, ammattimaisesta toimintakulttuurista ja sen luomiseen saaduista resursseista. Vaikutusta on ollut myös uudella ja raikkaalla pelaajasukupolvella, joka on täynnä sanavalmiita, fiksuja ja määrätietoisia urheilijoita.

Stereotyyppinen naisten maajoukkuepelaaja on positiivinen, urheilullinen ja joukkuekeskeinen. Ei ihme, että tiiviissä ottelutahdissa ja täysin erilaisten vastustajien keskellä juuri Suomen kaltainen joukkue on pärjännyt omalla tasollaan ja ykköstähti Piia Korhosen poissaollessa jopa vähän sen yli.

Ja kun suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo-ongelmat ovat tulleet voimalla esiin myös urheilussa, on lentopallo jäänyt keskusteluissa sivuun. Siitä voivat niin naisten maajoukkue kuin koko suomalainen lentopalloperhe olla äärimmäisen ylpeitä.

1
Jätä kommentti

1 Comment threads
0 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
1 Comment authors
Simo Karjalainen

Siihen se sitten jääkin…