Hirvikärpäset hyökkäävät juuri nyt metsässä liikkujan kimppuun. Ötökät tunkeutuvat hiuksiin ja ryömivät kauluksesta sisään. Onko näitä joka vuosi aina vain enemmän, kärpäsiä häätävä kulkija miettii.

Kysymykseen on vaikea vastata, sillä juuri nyt kukaan ei Suomessa oikeastaan tutki hirvikärpäsiä. Ei, vaikka hirvieläinten määrä on noussut runsaasti viime vuosina ja ötökän leviämistä ja sopeutumista voisi olla syytä tarkastella.

 

HIRVIKÄRPÄSIÄ on Suomessa alueilla, joissa liikkuu hirviä. Tarkemmin ottaen hyönteinen esiintyy erityisesti hirvien talviaikaisilla makuupaikoilla ja niiden läheisyydessä.

Hirvi on hirvikärpäsen koti, se etsiytyy hirven turkin suojaan lisääntymään ja imemään verta. Tutkimuksissa ei ole havaittu, että suomalainen hirvikärpänen pystyisi tuottamaan jälkikasvua yhtä tehokkaasti missään muussa eläimessä.

Hirvikärpänen koittaa kyllä kiinnittyä esimerkiksi ihmiseen ja valkohäntäpeuraan, mutta se ei pysty lisääntymään muissa hirvieläimissä kunnolla, kertoo eläintieteen professori Arja Kaitala Oulun yliopistosta.

Hän kuului tutkijaryhmään, joka tutki hirvikärpäsiä muutama vuosi sitten.

– Hirvikärpäsen esiintymisalueen metsäkauriista saatettiin löytää vain yksi tai kaksi hirvikärpäsen koteloa, kun taas samalla alueella olleista hirvien maakuupaikoista löytyi satoja koteloita.

Oulun yliopisto teki hirvikärpästutkimusta vielä muutama vuosi sitten, mutta sen jälkeen tutkimukseen ei ole saatu Kaitalan mukaan enää rahoitusta.

Mahdollista on, että hirvikärpäset sopeutuvat ajan saatossa käyttämään muitakin hirvieläimiä lisääntymiseen. Tätä asiaa ei ole kuitenkaan Suomessa tutkittu.

Ruotsissa hirvikärpäsen pääasiallinen isäntäeläin on metsäkauris, mutta se lisääntyy myös hirvessä. Voisivatko ruotsalaiset hirvikärpäset levitä myös Suomeen?

– Onhan se periaatteessa mahdollista, jos ne tulisivat maan kautta kiertämällä Pohjanlahden tai talvella jään yli. Merkkejä tästä ei ole, sanoo Kaitala.

 

HALIKKOLAINEN Milla Seppä liikkuu metsässä pari kertaa viikossa suunnistuksen merkeissä. Seppä pitää itseään onnekkaana, sillä tänä vuonna vastaan on tullut vain yksittäisiä hirvikärpäsiä. Valtaviin parviin hän ei ole tänä vuonna törmännyt.

– Onhan niitä nyt metsässä, mutta onneksi olen kohdannut vain yksittäisiä yksilöitä tänä vuonna.

Suunnistajan on hirvikärpäsiin totuttava tai muuten harrastusta on vaikea jatkaa.

– Kyllähän ne iljettävät, totta kai. En tiedä, voiko niihin tottua, naurahtaa Seppä.

– Mutta pakkohan niitä on sietää, sillä vaihtoehtona on jättää menemättä metsään. Se ei taas tule kysymykseen suunnistuksen kohdalla, hän jatkaa.

Seppä juoksee viikkorasteja ja vetää Angelniemen Ankkureiden nuorisoryhmää. Loppukesän metsäretken jälkeen hän odottaa, että hirvikärpäset ilmaisevat olemassaolostaan.

– En kampaa niitä esiin, vaan poimin yksitellen, kun ne alkavat hiuksista mönkiä esiin.

 

Hirvikärpäsen takertuminen ihmiseen on aina virhe. Pusikossa pää alaspäin ohikulkevaa hirveä kyttäävä ötökkä pystyy lisääntymään hyvin vain hirvessä. Ihmisen veri ei sille kelpaa. Kuva: Kirsi-Maarit Venetpalo.

 

KUUMALLA JA kuivalla kesällä ei ole vaikutusta hirvikärpästen määrään. Niiden lukumäärä riippuu yksinomaan hirvien tiheydestä alueella.

– Hirvikärpänen lentää syksyllä hirven turkkiin ja pudottaa siipensä. Sitten sen pitää löytää turkista kumppani, jonka kanssa pariutua. Hirvikärpänen imee verta hirvestä läpi talven, kuvailee professori Arja Kaitala.

Hirvikärpäsen toukat elävät naaraan sisällä koko toukkavaiheen ja naaras synnyttää kotelovalmiin toukan. Kotelot tippuvat hirvestä maahan läpi talven aina alkukesään asti.

Tutkimusryhmän mukaan naaras tekee arviolta yhden kotelon joka viikko.

Tänä vuonna hirvikärpäset ovat olleet aikaisessa, sillä koteloiden kuoriutuminen on aikaistunut lämmön takia.

– Hirvikärpänen ei kestä kuivuutta, mutta ilmeisesti maan pinnalla on ollut tänäkin vuonna riittävästi kosteutta ja se on selvinnyt ihan hyvin.

Hirvestä tipahtanut kotelo ja siitä kuoriutunut hyönteinen ei liiku kauas.

– Kotelot tippuvat hirvien makuupaikkoihin ja kuoriutunut aikuinen voi lentää ainakin kilometrin verran.

 

Hirvikärpästä tutkittiin noin 10 vuotta sitten isossa tutkimuksessa. Sen jälkeen tämän hyönteisen tutkimus on hiipunut. Kuva: Timo Harju.

 

MONI SAA hirvikärpästen puraisusta eli sen yrityksestä imeä verta ihmisestä allergisia reaktioita. Kaitalan mukaan reaktiot vain pahenevat sitä mukaan mitä useampia puremia tulee.

– Ihmiset altistuvat hirvikärpäselle ja saavat kovempia reaktioita uusien puremien myötä.

Oulun yliopiston tutkimuksessa ei huomattu, että hirvikärpäskarkotteet toimisivat.

– Karkotteita pitäisi panna hiusjuuriin, eikä sinne niitä kukaan laita. Emme huomanneet, että mikään karkote toimisi, kertoo Kaitala.

Professorin mukaan parhaiten karkottajana toimii tiivis, harsokankainen takki. Hän kehottaa myös liikkumaan metsässä isompikokoisen kaverin seurassa.

– Hirvikärpäset hakeutuvat tummaan, karheaan ja karvaiseen. Hiuksia ei kannata pahemmin metsässä näytellä. Itse huomasin pienikokoisena, että vieressä oleva isompi kaveri keräsi enemmän hirvikärpäsiä, naurahtaa Kaitala.

 

AIKAISET PAKKASETKAAN eivät tuo helpotusta, jos hirvikärpäset ärsyttävät. Oulun yliopiston tutkimuksessa todettiin hirvikärpäsen kotelon kestävän neljä päivää 26 asteen pakkasessa.

– Myös vastakuoriutuneet aikuiset kestävät 20 asteen pakkasia.

Hirvikärpänen ei kuitenkaan lennä, jos lämpötila on alle 10 astetta.

– Se ei kuole, mutta se jää odottamaan kunnon lentosäätä, kuvailee Kaitala.

Hirvikärpäsen tappaminen on hankalaa. Se ei ole moksiskaan lyönneistä tai puristamisesta. Litteä ja sitkeä hyönteinen kuolee vasta, kun sen ruumiin rikkoo esimerkiksi kynnen kärjellä.

– Se on ehkä kehittynyt sellaiseksi, jotta hirvi ei pysty saamaan hyönteistä millään pois. Se pysyy hirven turkissa yhdeksän kuukautta syksystä kevääseen, kertoo Kaitala.

 

TAUSTA

Uusi vai vanha hyönteinen?

  • Hirvikärpänen levisi Suomeen 1960-luvulla Karjalan Kannaksen kautta.
  • Hyönteinen levisi samalla kun Itä-Suomen hirvikannat kasvoivat.
  • Hirvet kuolivat Suomessa sukupuuttoon sotien aikana.
  • Tutkijat eivät tiedä varmuudella, oliko Suomessa hirvikärpäsiä 1900-luvun alussa.
  • Noin 20 vuotta sitten hirvikärpäsen leviäminen näytti pysähtyvän poronhoitoalueen reunalle.
  • Hirvikärpänen ei pysty lisääntymään tehokkaasti porossa.

 

Hirvikärpästä ei saa helpolla litistettyä hengiltä, sillä se on niin litteä ja liukas. Tutkija arvelee hyönteisen kehittyneen sellaiseksi, jotta hirvi ei pysty pudottamaan sitä turkistaan.
Urpo

En tiedä, mitä tutkittavaa hirvikärpästen määrässä on. Niitä on joka tapauksessa liikaa ja siksi tärkeintä olisi leikata hirvieläinkantaa niin paljon, että hirvikärpäset häviäisivät. Itse vielä muistan ajan, jolloin noita ei täällä ollut. Silloin valkohäntäpeurojen määrä oli pieni murto-osa nykyisestä ja hirvien määrä oli ollut liian suuri vasta joitain vuosia.

Mikä ihme päättäjiä vaivaa, kun ongelma jatkuu vuosikymmenestä toiseen?

Juha

Siivettömän hirvikärpäsen tappamisen ainut merkitys lienee kostonilo. Eläimelle kävelymatka uudestaan hirven luo on pitkä.

Vähän kaikkea

Hirvikärpäsiä ei tutkita, mutta silti esitetään varmana tietona, ettei helle ja kuivuus vaikuta määrään. Suunnistajan huomio, että vain yksittäisiä hirvikärpäsiä on liikkeellä lienee lähempänä totuutta, kun aiempina vuosina näihin aikoihin niitä löytyi tunnin sienireissun jälkeen vaatteista kymmeniä, niin nyt kotiin tuomisina on vain pari hirvikärpästä eikä kovin montaa kantarelliakaan.

Myös Luke esitti vielä heinäkuun alussa, että mustikkasadosta tulee kohtalainen, mutta ihan oikeasti metsässä käynyt thaimaalainen poimija osasi kertoa sadon niukkuudesta ja vinkkasi vielä parhaat paikat, mistä marjoja edes kannattaa etsiä.