Tyylikkäästi pihalla

0

REIMA SUOMI. Tyhmyys, hulluus, mielipuolisuus, tietämättömyys, välinpitämättömyys ja monet muut vastaavat piinaavat ihmisiä.
Miten rikas suomen kieli onkaan kuvaamaan näitä asiantiloja. Samalla tyhmyyden kohdetta tavallaan armahdetaan: erehtyminen on inhimillistä, ei tässä ole mitään ihmeellistä.

Tyhmyys tavallaan lasketaan suomalaisen taakaksi jo syntymästä saakka saunan myötä: suomalaiset ovat löylyn lyömiä. Hulluutta ei pidä tietenkään tunnustaa: Hullu omaansa laittaa.
Klassisemmasta päästä ovat ilmaukset olla pihalla tai olla kuutamolla. Varsinkin itseironisessa mielessä käytetään yleensä ilmausta, että jokin menee yli hilseen. Vain hilse ei ole vaaravyöhykkeessä, vaan tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Helppo on tyhmää narrata, sanoo sananlasku, eikä edes koulutus auta: koulun käyt, tyhmänä kuolet. Ja tunnetustihan on ensimmäinen hullunmerkki, kun luulee itseään viisaaksi. Harvat on hulluja, mutta mieli on monenlaasta.
Jonkin tärkeän komponentin puuttumiseen voi myös viitata tyhmyyttä kuvattaessa. Tunnettua on, että tyhmällä ei ole kaikki kotona. Voi kuitenkin myös olla niin, että kaikki muumit eivät ole laaksossa tai että kaikki inkkarit eivät ole kanootissa. Voi myös olla, että kaikki kamarit eivät ole lämpösillä. Raamatustakin voidaan hakea pohjaa: pää on tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna.
Tyhmyys ja työnteko eivät kuulu yhteen: Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Tyhmä ei usein peittele tyhmyyttään, vaan pikemminkin tuo sen esiin: tyhjät tynnyrit kumisevat eniten. Samoilla linjoilla liikkuu se viisaus, joka mukaan äänetön on hulluista viisain.
Aina ei toki kierrellä. Joku voi olla tyhmä kuin saapas. Ja sehän tiedetään, että kyllä hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Toisaalta yksi hullu kysyy enempi kuin yhdeksän viisasta jaksaa vastata.
Onko tämä nyt sitten ristiriidassa vai sopusoinnussa sen kanssa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Tyhmä ei paljon kuitenkaan itse asiantilastaan välitä: seljäs se on tyhmän omatunto. Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Hullu on myös herran väärti: keskeneräistä työtä ei pidä näyttää hulluille eikä herroille.

Ylpeys on tyhmyyden hyvinvoipa alalaji. Siksi tiedetään, että ylpeys käy lankeemuksen edellä ja että ylpeys kukistaa suurenkin, vaikka olisikin ylpeä kuin Porin kerjäläinen. Tyhmyys on myös sitä, että laitetaan asiat toisten syyksi: tapaturma taitaval, vahinko viissaal, vaan tyhmäl se on ain toises kädes.
Hullulla on halvat huvit, viisaalla vielä halvemmat. Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Tyhmyys voi myös olla liiallista paneutumista asioihin: tarkkuus taloksi saattaa, vaan ei tyhmän tarkkuus.
Parasta lopettaa tähän: hullu kaikki tietonsa sanoo.
Tyhmyydestä sakotetaan.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.