Mitä harrastat?

Mitä harrastat? Jo lapsena Ystävä-kirjaa täyttäessä kysymykseen oli vaikea vastata. Aikuisellekin kysymystä esitetään milloin missäkin tapaamisessa ja haastattelussa. Se ikään kuin antaa inhimillistä kuvaa jääräpäisestä poliitikosta tai kuivasta virkamiehestä ja -naisesta. Kysymys esitetään siinä samassa loppuyhteenvedossa, jossa kysellään perheestä ja siitä, syökö maksalaatikkoa rusinoilla vai ilman.

n n

Helppoon kysymykseen onkin yllättävän vaikea vastata. Mitä harrastukset minusta kertovat ja mitä oikein voisi luokitella harrastukseksi? Onko se kaikkea sitä mitä tekee työajan ulkopuolella?

Mutta toisille työ voi olla niin mukaansa tempaavaa, että se väkisin vie suuren osan ajasta. Voi olla vaikea vetää rajaa työn ja harrastusten välille. Jos sanoo, ettei oikein ehdi harrastamaan, osoittaako se, että on kykenemätön priorisoimaan tekemisiään. Tai jos työ on välillä niin mielekästä, että se voittaa harrastuksetkin, onko tekijässä tai työssä jotain vikaa.

Tutkimusten mukaan yli kuusikymmentä prosenttia ilmoittaa harrastuksekseen liikunnan. Seuraavina tulevat lukeminen, kirjoittaminen ja musiikki. Liikunta harrastuksena kuulostaa aina hyvältä, vaikka sen kai pitäisi olla itsestään selvyys, jos kykenee liikkumaan.

Harrastukset kertovat ihmisestä. Siksi ei kai mielellään kerrota, että vapaa-ajalla löhötään ja katsotaan televisiota ja viihdytään tietokoneen ääressä. Hienommalta kuulostaa ilmoittaa harrastukseksi median seuraaminen.

Shoppailu mielletään yleensä naisten harrastukseksi. Nyt siihen löytyy onneksi selitys historiasta. Naiset ovat kautta historian vaellelleet luonnossa ravintoa etsien ja palanneet samoille paikoille yhä uudelleen.

Mies taas on lähtenyt jahtiin ja tuonut suoraan pöytään sen, mitä oli metsästämässä. Sama pätee kauppakeskuksiin: vaeltelu ei kuulu aidon metsämiehen ominaisuuksiin, naiset taas historiallisen taustansa mukaisesti kuljeskelevat liikkeestä toiseen erilaisia tuotteita vertaillen ja tutkaillen.

n n

Jyväskylän yliopistosta juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan vapaa-aikakin on monelle meistä vakavaa suorittamista. Mökki on työleiri, jossa tehdään remonttia ja hakataan halkoja. Vapaa-ajalla kartutetaan osaamista ja sosiaalisia suhteita. Matkustetaan, jotta opitaan kieltä ja kulttuuria. Liikutaan, jotta oltaisiin terveempiä ja saataisiin lisää voimaa.

Pienten ja kouluikäisten lasten vanhempien harrastukset taas taitavat tarkoittaa samaa kuin lasten harrastukset. Kun lasten kuljettaminen erilaisiin harrastuksiin täyttää koko kalenterin, ei itsellä ole enää aikaa harrastaa. Lapsen ilo on vanhempienkin ilo: nyt lapsi saa harrastaa sitä, mihin edellisellä sukupolvella ei ollut mahdollisuutta.

Meidän keski-ikäisten ja vanhempien harrastukset tyssäsivät lapsena välineiden vähyyteen ja matkojen pituuteen. Ei kuitenkaan harmita, että minusta ei tullut luistelijaa, kun muutaman kerran talsin viiden kilometrin yhdensuuntaisen matkan kunnan luisteluradalle ja jalat hölskyivät sisarusten liian suurissa luistimissa. Ei minusta tullut pianonsoittajaakaan, vaikka setä osti kotiini pianon. Michael Aaronin Pianokoulun vihot yksi ja kaksi riittivät. Harrastukseen tarvitaan oma motivaatio, niin lapsena kuin aikuisenakin.

Ehkä ei tarvitsekaan väkisin vääntää harrastuskysymykseen jotain ylevää vastausta. Pääasia, että tekee sitä, mikä tuntuu mukavalta ja antaa voimia.

n Kirjoittaja on Kosken lukion rehtori.

• Mirja Rautavuori-Lehtinen
Julkaistu 3.2 2010 04:55:45