10.3 2010
10.3 2010
9.3 2010
9.3 2010
8.3 2010
8.3 2010
7.3 2010
7.3 2010
6.3 2010
6.3 2010
5.3 2010
5.3 2010
4.3 2010
4.3 2010
10.3 2010
9.3 2010
8.3 2010
7.3 2010
6.3 2010
5.3 2010
4.3 2010
Eduskunnan puhemiehen vaalista tuli protesti. Uuden puhemiehistön muodostavat Tarja Filatov (vas.), Sauli Niinistö ja Seppo Kääriäinen.
Eduskunnan kevätavauksesta muotoutui erikoinen näytös. Kokoomuksen Sauli Niinistö valittiin jälleen eduskunnan puhemieheksi, mutta erityisen niukoin äänin.
Tapauksen alle jäi asia, jolla voi poliittisesti vaalien alla olla suurempi merkitys: Eero Heinäluoman valinta SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Puolue hakee takaisin ay-väen kannatusta, joka on Jutta Urpilaisen kaudella huolestuttavasti huvennut.
NIINISTÖN ääniosuus oli protesti, joka vahingoitti eduskunnan arvovaltaa. Protestin ajankohta ja toteutustapa muistuttivat enemmän kouluviikarien tempausta kuin arvokasta puhemiehen vaalia.
Oikeampi tapa olisi se, että ongelmallisista asioista puhutaan nimellä ja suoraan.
Niinistö on eduskunnan puhemiehenä pyrkinyt leikkaamaan eduskunnan menoja ja tuomaan toimintaan kulukuria. Hän on myös kärkkäästi antanut lausuntoja ”eduskunnan veijareista” ja vastaavista ilmiöistä.
Kansanedustajan työ on arvokas tehtävä, josta tulee maksaa kunnon palkka. Tälle symbolisestikin merkittävälle työlle on taattava edellytykset. Mutta samalla pitää edellyttää, että eduskunta ei kasva sellaiseksi valtioksi valtiossa, joka ei tunne omaa tilaansa.
PUHEMIEHEN adrenaliininen tokaisu ”niukkuuden jakajasta, joka elää runsaudessa” jäänee poliittisten repliikkien kokoelmiin monessakin mielessä.
Toiset näkevät tokaisijan oikealla asialla olevana, valtion rahoista tunnollisesti huolehtivana johtajana. Toiset taas kansansuosikkina, joka on arjessa särmikäs ja ajoittain kovakielinen – ja kerää lisää suosiota populismin keinoin.
On helppo arvata, että Niinistö saakin tästä episodista lisää kansansuosiota. Hän myös jatkaa tehtävässään käytyään keskiviikkona eduskuntaryhmien kanssa asiasta keskustelut.
Mutta jäljelle jää yksi kysymys: pitäisikö eduskunnan ilmapiirille todella tehdä jotakin vai oliko protesti lähinnä pelleilyä?
PARLAMENTIN työilmapiirissä on selvästi korjattavaa. Ei näin vahvaan kritiikkiin noin vain lähdetä.
Kokeneen edustajan Erkki Tuomiojan lausunnosta voi päätellä, ettei savua nytkään tuprua ilman tulta. Tuomioja toivoo (Ilta-Sanomat 3.2.), että Niinistö ottaisi opikseen ja puolustaisi eduskuntaa niin kuin puhemiehen odotetaan tekevän.
Eero Heinäluoma puolestaan käytti Niinistö-kommentissaan sananlaskua, jonka mukaan sitä niitetään, mitä kylvetään.
Tilanteen parantamiseksi puhemiehen, kansanedustajien ja virkamiesten on nyt syytä käydä ongelmista asialliset ja sovinnonhaluiset keskustelut.
Julkaistu 4.2 2010 04:56:14