Seuraamuksia ja seurauksia

Millä tavoin ja kuinka ankarasti mistäkin rikoksesta tulisi rangaista? Kuinka paljon harkintaan saavat vaikuttaa ”asiaankuulumattomat” seikat kuten erilaisten vaihtoehtojen kustannukset?

Kysymyksiin ei ole lopullisia vastauksia. Varmaa on vain, että aikojen saatossa on käytetty monenlaisia rangaistuksia. Kuolemanrangaistusta, häpeäpaaluun kahlehtimista tai ruumiinosien silpomista on Suomessakin pidetty normaalina ja hyväksyttävänä. Nyt sellaista kauhistellaan, mutta vähintään hämmästyneitä olisi varmaan oltu melko läheisessä menneisyydessä, jos keskusteluun olisi nostettu erinäisiä nykypäivän keksintöjä. Kuten yhdyskuntapalvelu tai rangaistuksen lieventäminen teon tunnustamisen vuoksi.

Oikeusministeriössä ollaan selvittämässä, soveltuisiko Suomeen monessa Euroopan maassa käytössä oleva menettely, jossa rikoksesta epäilty tunnustaa teon ja saa hyväkseen jonkinlaisen edun.

On helppo ennustaa, että uudistushanke saa ristiriitaisen vastaanoton. Varsin jyrkkiä suhtautumiseroja ilmenee näet jo näkyvimpien päättäjien ja vaikuttajien kannanotoissa. Oikeusministeri Tuija Brax katsoo (HS 16.1.), että yhteiskunnan kokonaisetu saattaa puoltaa varsinkin talousrikoksissa sitä, että asia saadaan nopeasti selvitettyä. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ehdottaa mallia, jossa saisi alennusta varsinkin silloin, jos tunnustus tulee ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa.

Tuija Braxin ja Kuusimäen kannanotoissa kuvastuu huoli resurssipulasta ja oikeudenkäyntien venymisestä. Ylimmät laillisuusvalvojat, oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen, pysyvät kuitenkin perinteisillä linjoilla. Jonkka epäilee, että tunnustamismenettely voisi tehdä totuudesta kauppatavaraa. ”Laskelmoiva talousrikollinen saisi alennusta.” Jääskeläinen näkee ongelmana sen, että samasta rikoksesta voisi saada hyvinkin erilaisia rangaistuksia riippuen siitä, tunnustaako vai ei.

n n

Luultavasti oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen mielipiteillä on vahvaa kaikupohjaa kansan keskuudessa. Ajatellaan, että rikoksesta tulee seurata laissa säädetty rangaistus ja samasta teosta kaikille samanlainen rangaistus. Tällainen päättely on ollut taustalla, kun on voimakkaasti paheksuttu sitä, että rangaistusmääräysmenettelyssä tuomittua sakkoja ei enää voi muuntaa vankeudeksi. Paine on ollut niin kova, että oikeusministeriön työryhmä ehdotti rangaistusmääräysmenettelyssä tuomittujen sakkojen tulemista jälleen muuntokelpoisiksi tietyin edellytyksin.

Halutaanko siis lisätä sakkovankien määrää? Tätä ei työryhmä tavoitellut. Selvitettävänä olivat näet mahdollisuudet ottaa käyttöön jokin yhdyskuntaseuraamus sakkovankeuden vaihtoehtona. Seuraamus voisi olla yhdyskuntapalvelu tai suunnitteilla oleva valvontarangaistus, jossa vangin liikkeitä seurataan sähköisesti.

Vastikään nimitettiin toimikunta selvittämään yhdyskuntaseuraamusten kehittämisen edellytyksiä ja valmistelemaan lainsäädännön kokonaisuudistusta. Toimikunta sai työlleen aikaa lähes kaksi vuotta. Yhtenä vaikeana tehtävänä on selvittää, mikä yhdyskuntaseuraamus voisi toimia vankeuden ohella sakon muuntorangaistuksena. Muuntorangaistukseen tuomituista suurin osa ei kykene juuri muuhun kuin vankina olemiseen. Silti toimikunnalle on annettu ohjeeksi, että sosiaaliselta taustaltaan erilaisia henkilöitä tulisi kohdella nykyistä tasa-arvoisemmin.

n Kirjoittaja on toimittaja ja oikeustieteen kandidaatti.

• Kauko Mäenpää
Julkaistu 5.2 2010 04:55:49