Muuttuuko ulkopoliittinen linja vuosien 2011 ja 2012 vaalien jälkeen? Presidentti Tarja Halonen edustaa nykylinjaa. Paavo Väyrynen arvioi maanantaina – Sauli Niinistöä tarkoittaen – että seuraavaksi presidentiksi voi nousta Nato-jäsenyyttä kannattava ehdokas.

Ulkopolitiikan linja punnitaan vaaleissa

Poliittisesti kuohuvan viikon aikana jäi vähälle huomiolle Paavo Väyrysen aloite. Hän esitteli keskustan puheenjohtajaehdokkaana ulkopoliittisen näkemyksensä.

Väyrynen haluaa, että keskustan on ulkopoliittisista syistä säilytettävä johtavan hallituspuolueen asema. Vain siten kyetään ehdokkaan mukaan varmistamaan nykyisen ulkopoliittisen linjan säilyminen.

Nykylinjaa vedetään presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen johdolla. Suomi etenee liittoutumattomana maana, joka haluaa kuitenkin säilyttää optionsa Nato-jäsenyyteen.

Linja periytyy Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiltä vuosilta. Kaksi viimeisintä vaalikautta sitä on ylläpitänyt punamultainen ulkopoliittinen suuntaus, jolle kasvoja ovat antaneet Halonen, Erkki Tuomioja ja osin Vanhanenkin.

ULKOPOLITIIKKA nousi viikko sitten esiin toistakin kautta. Presidentti Halonen arvosteli lehtihaastattelussa kipakasti kokoomusta.

Presidentin mielestä kokoomusta riepoo viime vaalien tappio. Sen vuoksi puolue – puhemies Sauli Niinistöä lukuun ottamatta – on tällä vaalikaudella aktiivisesti mutta tuloksetta ajanut presidentin ulkopoliittisen vallan karsintaa.

Porvarihallituksessa kokoomus sai ensi kertaa vuosikymmeniin käsiinsä ulkopolitiikan keskeisiä pelimerkkejä, ulko- ja puolustusministerien salkut.

Hallituksen alkutaipaleella kokoomus puhui usein uuden ulkopolitiikan tai ainakin uuden ulkopoliittisen keskustelukulttuurin tarpeesta. Tabuja haluttiin pöyhiä.

KOKOOMUKSEN ulkopoliittista suuntausta voi kutsua sinipunaiseksi. Sen henkilöitymiä ovat olleet SDP:n Paavo Lipponen ja Niinistö sekä tässä hallituksessa ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies. Suuntaus pitää Nato-jäsenyyttä Suomen asemaa parantavana.

Häkämies ja Stubb ovat ajoittain ajautuneet julkiseen kahnaukseen Halosen kanssa, viimeksi Afganistanin suomalaisen lisäjoukon asiassa. Näkyvin ottelu käytiin kuitenkin perustuslain uudistamisesta. Ottelu päättyi Halosen kannan voittoon.

PAAVO Väyrysen julkitulo oli sikäli taitava, että mielipidetiedustelut osoittavat kansalaisten Nato-kannatuksen olevan vähäistä; nykyinen linja tyydyttää. Väyrynen takoo kuumennettua rautaa ja aktivoi kannattajiaan luomalla uhkakuvaa Niinistöstä Nato-mielisenä presidenttinä.

Uusi presidentti valitaan nykyisin ulkopoliittisin valtaoikeuksin. Presidentillä on yhä valtaa. Ulkopolitiikka ja Nato-kysymys tulevat sen vuoksi nousemaan yhä keskeisemmin esiin, kun lähestytään vuosien 2011 ja 2012 vaaleja.

Julkaistu 6.2 2010 04:56:19