Työhyvinvointi vaatii panostuksia

Työelämä ja työssä jaksaminen ovat puhuttaneet viime aikoina paljon. Työurien alku- ja keskivaiheen pidentämisen keinoja pohtinut työelämäryhmä sai ehdotuksensa valmiiksi kuluneella viikolla. Niin kutsutun Ahtelan työryhmän loppuraportin pääviesti on selvä: työhyvinvointiin on panostettava entistä enemmän.

Suomalainen työelämä on muuttunut viime vuosikymmeninä paljon. Nopeat muutokset, tekniikan tuoma helpotus ja lisääntyneet tehokkuuden vaatimukset vaativat työntekijältä paljon. Työn kuormittavuus ja sen mukanaan tuoma henkinen paine ovat monin tavoin kasvaneet. Siksi on tärkeää, että työhyvinvoinnissa huomioidaan entistä paremmin myös työn psyykkinen kuormittavuus.

n n

Oleellinen osa työkyvyn edistämistä ja työelämässä jaksamista on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon tiivis yhteistyö. Tähän myös työelämäryhmän raportti kiinnittää huomiota. Työterveyshuollossa pyritään painottamaan jatkossa entistä enemmän ennalta ehkäisyä sekä varhaista puuttumista.

Hyvän ilmapiirin työpaikkaan lähtee aamuisin mielellään. Kun työ on palkitsevaa ja siitä annetaan palautetta, on työntekijällä motivaatiota ja taitoa kehittää itseään lisää. Työyhteisö tarvitsee myös työntekijöitään arvostavan ja kuuntelevan, oikeudenmukaisen johtajan.

Hyviä esimerkkejä toimivista työyhteisöistä löytyy onneksi paljon, esimerkiksi Dragsfjärdin kunnan johdonmukainen kehittämistoiminta työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi sekä Abloy Oy:n ikääntyvien työntekijöiden tarpeiden ansiokas huomioiminen.

Työhyvinvointi ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii yhteisiä ponnisteluja. Kyse on oikeastaan eräänlaisesta positiivisesta kierteestä: hyvinvoiva työyhteisö kehittää itseään ja oppii uutta jatkuvasti. Toimiva työyhteisö ei myöskään kaihda muutosta, vaan kokee uudet ihmiset, asiat ja järjestelyt innostavina mahdollisuuksina.

n n

Omassakin työyhteisössäni on tapahtunut muutoksia. Osaavaan ja mukavaan joukkomme sosiaali- ja terveysministe-
riöön liittyi kaksi varsinaissuomalaislähtöistä naista. Entinen kansanedustaja ja ministeri Eeva Kuuskoski aloitti tammikuussa valtiosihteerinäni. Hän työskenteli aiemmin pääsihteerinä sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistyksessä, YTY ry:ssä. Edellinen valtiosihteerini Terttu Savolainen siirtyi Ouluun Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajaksi. Myös erityisavustajani vaihtui. Marja Tallavaara siirtyi
MTK:n sosiaalipoliittiseksi asiantuntijaksi. Hänen tilallaan aloitti alastarolaislähtöinen Annika Saarikko helmikuun alussa.

Lähityöyhteisöni muodostuu nyt sosiaali- ja terveysasioiden vahvasta ammattilaisesta, pitkän uran tehneestä Eeva Kuuskoskesta, sekä vastikään opiskeluista työelämään siirtyneestä nuoresta Annika Saarikosta. On tärkeää, että eri ikäiset ja erilaisilla kokemuksilla varustetut ihmiset voivat kohdata toisensa työelämässä.

Työelämän vuosikymmenten mukanaan tuoma vahva kokemus ja näkemyksellisyys yhdistettynä nuoren raikkaisiin ajatuksiin muodostaa vahvan pohjan työllemme. Tällöin parhaimmillaan vanhat hyvät käytänteet saavat uutta näkökulmaa. Uskon, että meillä työelämän konkareilla on paljon opittavaa nuoremman polven työskentelytavoista ja ajatuksista – samoin myös toivottavasti nuoret voivat oppia meiltä.

n Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeri.

• Liisa Hyssälä
Julkaistu 7.2 2010 04:56:20