Kyproksen umpisolmu yhä tiukka

Vuodesta 1974 lähtien YK-järjestön pääsihteerit ovat ottaneet kunnia-asiakseen Kyproksen selkkauksen lopullisen rauhoittamisen. Tätä kunniaa ei ole vielä yhdellekään heistä herunut. Heidän lisäkseen monet muut korkeat edustajat niin YK-piiristä kuin muual-takin ovat yrittäneet avata Kyproksen umpisolmua, mutta tuloksetta.

Miksi tuo meidän aikamme Gordionin solmu on ylivoimaisen vaikea avattavaksi? Miksei pienen saarimaan kaksi kansanosaa kykene elämään sovussa keskenään? Osavastaus on jo alueen pitkä historia. Viimeisten 2000 vuoden aikana vuoroin kristityt, vuoroin muslimit ovat olleet itäisen Välimeren valtiaita.

Poliittiseen ja sotilaalliseenkin umpisolmuun Kypros meni kesällä 1974, kun saaren kreikkalaisväen johtajat yrittivät liittää saarimaan Kreikkaan, mutta epäonnistuivat. Siitä lähtien Turkin miehitysjoukot, enimmillään jopa 35 000 sotilasta, ovat ”suojelleet” saarimaan pohjoisosissa turkkilaisen väen asuinalueita. Vuodesta 1983 lähtien Turkin sotaväki on puolustanut ”Pohjois-Kyproksen turkkilaista tasavaltaa” – muka-valtiota, jonka vain Turkki on tunnustanut. Käytännössä Kypros on siis ollut jaettu valtio jo 35 vuoden ajan.

Erikoisten tapahtumain jälkeen Kypros otettiin vuonna 2004 Euroopan unionin jäseneksi ja samalla päänsäryksi. Huonolla harkinnalla ja asiavalmistelulla unionin jäseneksi otettiin maa, jota pohjoisosaltaan ulkovalta miehittää. Tilannetta mutkistaa vielä se, että miehitysvaltana Turkki pyrkii saman unionin jäseneksi.

EU-näkökulmasta unionimaa Kreikka ja jäseneksi pyrkivä Turkki ovat pelanneet kovaa peliä Kyproksen kohtalolla. Ennen vuoden 2004 suurta EU-laajennusta Kreikka uhkaili estää koko laajentamisen, ellei Kyprosta hyväksyttäisi unionin uudeksi jäseneksi samalla kun yhdeksän muuta ehdokasmaata otettaisiin. Turkki puolestaan uhkaili tuolloin jopa liittää Pohjois-Kyproksen miehitysalueen osaksi Turkkia, ellei Kyproksen selkkausta ratkaistaisi turkkilaispuolen haluamalla tavalla ennen EU-jäsenyyttä.

Selkkausta yritettiin lientää monella taholla ja tasolla. Sovittelijaksi tuli myös tuolloinen YK-pääsihteeri Kofi Annan ennen EU-laajennusta. Hän esitti, että Kyproksesta tehtäisiin liittovaltio, jossa kummallakin väestönosalla olisi omat alueensa laajoine itsehallintoineen. Osavaltioita yhdistäisivät yhteinen valtiolippu, asevoimat ja ulko-
asiainhallinto.

Esitys alistettiin kansanäänestykseen. Sen tulos yllätti kaikki, varsinkin EU-piirin, jossa epäiltiin vain Kyproksen turkkilaisten kyllä-vastausta. Kävikin niin, että saaren kreikkalaiset vastasivat ei, turkkilaiset kyllä. Kuitenkin vain saarimaan kreikkalainen osa liitettiin EU-alueeseen – mikä palkinto sovun estäjille. Kyproksen jaosta tuli samalla unionin sisäinen ongelma.

n n

Uusimman yrityksen aikamme Gordionin solmun avaamiseksi Kyproksella teki YK-pääsihteeri Ban Ki-moon helmikuun alussa. Hän neuvotteli jaetun maan jaetussa pääkaupungissa Nikosiassa kummankin kansanryhmän johtajien kanssa kahtena päivänä, hänkin tuloksetta.

Lähtiessään sieltä hän totesi selkkauksen lopulliseksi rauhoittamiseksi tarvittavan joustavuutta, rohkeutta ja sovinnollisuutta. Selkokielellä sanottuna näitä asioita ei ole Kyproksella vieläkään.

n Kirjoittaja on valtio-opin maisteri.

• Vesa Jaakola
Julkaistu 8.2 2010 04:56:20