Polttaminen on ovela jätehuoltokeino

Luonnonvarojen kestävässä käytössä on tärkeässä asemassa kulutuksen lopputuote, jäte. Ei ole yhdentekevää, mitä tuotteelle tapahtuu sen tultua jätteenä käyttäjänsä kannalta elinkaarensa päähän. Jäte sisältää vielä taloudellisia arvoja, joista käytävä kilpailu on kiihtymässä.

Jätelain velvoittamana jätteen tuottajan on hoidettava ja ennen kaikkea maksettava jätehuoltonsa. Tavallisen sekajätteen ottaakin mielihyvin vastaan sovittu kuljetusyhtiö, joka vie sen kaatopaikalle. Tämän jälkeen alkaakin varsinainen kädenvääntö, kuka saa jätteet haltuunsa. Kuopataanko ne maahan vai poltetaanko uudessa polttolaitoksessa?

Jätteen tuottajan näkökulmasta eikä etenkään maksujen kannalta ole merkityksetöntä, minkälainen loppuratkaisu jätettä odottaa. Jätteen polttaja on yleensä kunnallinen yhtiö tai sitten yksityinen energialaitos. Molemmilla tahoilla on kuitenkin sama tavoite: saada jätteestä irti sen sisältämä energia. Siinä ohessa näyttää helposti unohtuvan, että jäte on veroton raaka-aine ja siksikin hyvin tuottoisa.

Yhteiskunnan energiantarve on kasvanut siltä osin, että ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi pyritään pääsemään eroon kasvihuonekaasuja tuottavista energianlähteistä. Tässä uusien lähteiden etsinnässä jätteet ovat eräs kohde. Olisikin rehellisempää kutsua jätteenpolttolaitosta energiaratkaisuksi kuin jätehuoltokeinoksi.

Kaikki jätehuoltokustannukset maksaa jätteen tuottaja lain määräämässä jätemaksussa. Jätteen omistus siirtyy kuljetus-/polttoyhtiölle tuottajan luovuttaessa jätteen. Siirrossa tulisi ottaa huomioon jätteen loppukäsittelyn kustannukset. Aikaisemmin tätä on kutsuttu kaatopaikkamaksuksi. Tuleekohan uuden nimeksi jätteenpolttomaksu?

Energiayhtiön kannalta on edullista, että polttolaitokseen tuleva jäte on ilmaista raaka-ainetta. Vielä kannattavammaksi laitoksen toiminnan tekee se, että perustamisen kustannuksia ja myös laitoksen käyttömenoja voidaan lykätä jätemaksussa perittäviksi. Maksuperusteet, kuinka kaukolämmön ja sähkön tuotantotulot otetaan huomioon, olisi uudelleen harkittava. Samoin vaikeana laskentaperusteena on kaikkien ympäristövahinkojen mitoitus sekä laitokselle tulevat korvaukset ja muut ehdot.

n n

Jätteen polttaminen on vastoin jätelain tavoitetta. Luonnonvarojen riittävyyden kannalta ensisijainen jätteen käsittelymuoto on kierrätys ja uudelleenkäyttö, ei lopullinen tuhoaminen. Lain valmistelussa ympäristöministeriön jäteasiantuntijat olivat tätä ajamassa. Nyt tilanne on henkilövaihdoksin muutettu ja polttolinja saanut yliotteen. Polttolaitoksen perustaminen merkitsee samalla jätteen kierrätyksen kehittämisen pysäyttämistä.

Jätehuollon tulee edelleen olla yhteiskunnallinen palvelu, jonka aiheuttaja maksaa. Se ei saa kuitenkaan olla kolmannen osapuolen ansaitsemiskeino. Jätteenpolttoa tulee tarkastella samalla tavalla kuin muuta energiatuotantoa, jossa vastuu taloudellisesta toiminnasta ja ympäristöstä on yrittäjällä. Jätemaksuautomaatti tulee katkaista jätteen luovutukseen.

Jätteenpolttolaitosten rakentamista tulee hidastaa, jotta kierrätyksen kehittämiselle saadaan aikaa.

Jätehuoltopolitiikkaa on hoidettava ekologisesti kestävällä tavalla eikä energiaratkaisuna. Jälleen kiirettä pitämällä pyritään yhteiskunta sitomaan epäkelpoon ja kalliiseen jätteenpolttoon.

n Kirjoittaja on kauniaislainen ympäristönsuojeluneuvos.

• Olli Paasivirta
Julkaistu 9.2 2010 04:56:19