Musta Cadillac Convertible Coupe -62 on Kaj Haikion ensimmäinen jenkki. – Tämän olen rakentanut oikeastaan kokonaan uudelleen. Värikin oli alun perin valkoinen, Haikio kertoo.

Vanha jenkkiauto ei jätä ketään kylmäksi

Amerikanraudat ovat kestäneet ajan hammasta vuosikymmenet

Salon Seudun Sanomat 27.7 2010 12:32:17

Rouhea moottorin jylinä saa sukat pyörimään jalassa. Vuoden -62 musta Cadillac Convertible Coupe puhaltelee talven tomuja pakoputkestaan. Se on kuusjokelaisen Kaj Haikion ensimmäinen jenkkimenopeli. Tallissa on useampikin vaiherikkaan tien kulkenut amerikkalaisauto.

Vanhin Haikion tallissa oleva museoauto on tumman sininen Buick Century vuodelta -38. Kolmas tallista liikenteeseen pääsevä auto on vuoden -56 Cadillac Fleetwood limousine.

– Siinä on kolmas penkkirivi, joten kyytiin mahtuu mukavasti väkeä, Haikio esittelee kaunokaista.

Haikion innostus jenkkiautoihin syntyi jo pikkupoikana.

– Muistan olleeni äidin kanssa liikennevaloissa, kun vierellä oli vanha jenkki. Se jätti lähtemättömän vaikutuksen, Haikio muistelee.

Niinpä parikymppisenä Haikio toteutti haaveensa ja osti kolhuisen, valkoisen Cadillacinsa.

– Tämän olen tehnyt oikeastaan alusta loppuun asti. Kaikki on purettu, putsattu, korjattu ja tarvittaessa vaihdettu uuteen osaan, käsistään kätevä mies kertoo laskiessaan nykyisin mustan Cadillacin kattoa.

Miten jenkkiauto sitten määritellään? Haikio listaa ennen öljykriisiä valmistetut autot oikeiksi jenkeiksi.

– Vuoden -74 jälkeen materiaalista alettiin tinkiä ja laatu kärsi, Haikio sanoo.

Kunnon amerikanrauta säilyttää myös hintansa.

– Kun sain tämän Cadillacin valmiiksi, oli se yhtä arvokas kuin uusi eurooppalainen, keskikokoinen perheauto. Nyt silloin ostetusta perheautosta saisi 150 euroa romuttamolla, kun tämän arvo on huomattavasti enemmän, vertaa Haikio.

Koko perheen harrastus

Mies ropaa pitkälti autonsa itse. Myös vaimo Nora, joka verhoilee auton istuimia, ja perheen 14-vuotias poika Antti ovat innokkaita tekijöitä.

– Salon seudulla on paljon tämän alan osaamista. Vaikkei itse osaisi tehdä autolle mitään, kunnostusapua löytyy varmasti, Haikio toteaa.

Haikion perheen kevään käynnistää Tampereella juuri pidetty International Hot Rod & Rock Show.

Arkiajoa Haikiot eivät vanhoilla autoillaan tee.

– Cruisailemme pääasiassa hyvällä säällä. Osallistumme myös eri tapahtumiin, kuten Salon torilta 15.5. lähtevään Maisema-ajoon. Tampereelle ajoimme toki tällä Cadillacilla.

Komeat autot herättävät kaupungilla huomiota.

– Toista ärsyttää, ja toinen ihailee. Sen verran ne aina saavat huomiota osakseen, etten jätä niitä ilman valvontaa.

Tankkiin Haikio nappaa bensahanasta 98E:tä.

– Sekaan pitää lisätä vähän lyijyn korviketta omasta pullosta, että kone jaksaa käydä, hän sanoo.

Jenkki halutaan juhlahetkiin

Jenkkiharrastajia löytyy lisää aivan Haikion naapurista.

Jussi Salmela innostui jenkkiautoista vahingossa reilut parikymmentä vuotta sitten.

– Olin asioimassa Salon keskustassa ja paluumatkalla huomasin ostaneeni vanhan Chervoletin, Salmela nauraa.

Mitään halpaa riiskaa Salmela ei ostanut, vaan toimivan ja hyvän auton.

– Myin sen jokunen vuosi sitten työkaverilleni, joka teki siitä myöhemmin edelleen kaupat Kajn kanssa, Salmela vinkkaa naapurin isäntään.

Nyt Salmelan perheellä on tallissa vuoden -65 Buick Skylark.

Miehet hämmästelevät, miten vuosikymmeniä ajossa kestäneillä autoilla on joidenkin ihmisten korvissa huonon auton maine. Samaan ikään ei yllä yksikään nykyautoista.

– Aika hauskaa on sekin, että kun elämän juhlahetkiin etsitään sopivaa kulkuneuvoa, halutaan yleensä vanha jenkkikaunotar, Salmela hymyilee.

Haikio ei innostu nykyvalmisteisista amerikkalaisista, mutta Salmelan mielestä niistäkin löytyy laatua ja ajamisen iloa.

– Toki niissäkin on eroja, kuten missä tahansa automerkeissä ja -malleissa.

Salmela uskoo, että jokainen valitsee sellaisen auton, joka palvelee omaa käyttöä parhaiten.

– En kuitenkaan ymmärrä, miksi mustamaalataan toisia asioilla, joissa ei ole perää.

Tällä hän viittaa keskusteluun, että jenkkiautoihin olisi vaikea saada varaosia tai löytää tarvittaessa korjaajia. Paljon puhutaan myös niiden ruostumisesta.

– Tätä Skylarkia ei ole tehty Suomen liukkaille ja suolaisille talviteille. Pidän siitä huolta kuin mistä tahansa autosta. Mikä tahansa auto ruostuu, jos siitä ei huolehdita, Salmela muistuttaa.

Haikio sanoo varaosia löytyvän nopeastikin netin kautta sekä kotimaisilta varaosamyyjiltä. Salmela tilasi autoonsa varaosia autokorjaamon kautta USA:sta. Tilaus tehtiin perjantaina ja varaosat olivat käytössä jo seuraavana keskiviikkona.

– Nehän tulivat perille nopeammin kuin kotimaan kirjeposti, Salmela heittää.

A-luokan kyydistä joutuu maksamaan

Liikenteestä alkavat hiljalleen poistua 80-luvun jenkkiautot. Syynä on päästöihin ja auton painoon perustuva käyttövero.

– Autot painavat paljon, eikä päästöarvoja ole tiedossa. Ajaminen ei kannata veron takia. Museoautoilla ei sen sijaan ole mitään verorasitteita, Haikio sanoo.

Bensasyöpöksi haukutut painavat jenkit eivät miesten mukaan juuri häviä isoille nykyautoille.

Salmelalla on arkikäytössä 2 500 kiloa painava vuoden -90 Lincoln, jossa on viisilitrainen kone.

– Olen ajanut sillä maantieajossa alle 10 litralla satasella. Kulutushan on lähes samoissa kun suurissa perheautoissa ja maastureissa, Salmela laskeskelee.

Haikiokaan ei tunne huonoa omaatuntoa vanhoilla jenkeillä ajosta. Autoilla ei tule ajettua tuhansia kilometrejä vuodessa.

– En harrasta matkustelua ympäri maailmaa, joten ne päästöt säästyvät sitten minun osaltani, hän virnistää.

Salmela sanoo, että A-luokan kyydistä joutuu yleensä maksamaan vähän enemmän.

– Kyllähän kyyti isolla jenkkiautolla on loistavaa, vakaata ja rauhallista. Moottorissa on voimaa, joten kyytilaisten määrä ei näy ajossa.

Haaveissa 80-vuotias

Komeiden autojen omistajilla on toki edelleen haaveita ja unelmia. Haikiolla pari haavetta odottaa jo tallissa puunausta ja rakentamista: kovia kokenut Dodge Charger vuodelta -66 ja Plymouth -69 Road Runner.

– Ostin pari työsarkaa itselleni ja lapsilleni. Antti on nyt jo hienosti aloitellut hitsaamalla tämän Plymouthin takaboksin. Hänellä on intoa ja aikaa tehdä siitä itselleen auto, Haikio näyttää poikansa hienoa työnjälkeä.

Salmela toteaa haaveensa olevan melko kaukainen.

– Kunpa vuoden -34 Ford Rodin saisi, hän huokaa.

Haavetta jarruttaa kuitenkin kymmenien tuhansien eurojen hinta.

Harrasteautoista voi nauttia olematta mekaanikko

Halikkolaisessa autokorjaamossa Juha Carsissa työn alla on pääasiassa jenkkiautoja. Asiakkaina on niin uusia kuin vanhojakin Atlantin takana valmistettujen autojen omistajia.

– Helposti mielletään, että jenkkiauto on vanha Amerikassa valmistettu auto, mutta kyllä 2000-luvun autot ovat samalla tavalla jenkkejä, autoasentaja Juha Mustonen huomauttaa.

Monesti ajatellaan myös, että jenkkiautoharrastaja on kyynärvarsiaan myöten öljyssä kaiket vapaa-ajat.

– Meillä käy myös paljon autoharrastajia, jotka eivät ymmärrä auton korjauspuolesta paljoakaan. Moni ostaa vanhan jenkin ihan fiilispohjalta, eikä rassaustarkoituksessa, Mustonen sanoo.

Hän ei lähtisi asettelemaan amerikkalaisia, japanilaisia tai eurooppalaisia autoja vastakkain.

– Ne ovat niin eri tavalla tehtyjä. Meillä korjataan oikeastaan pääasiassa jenkkiautoja, koska ne ovat minulle tutumpia. Tiedän, etteivät esimerkiksi ranskalaisia autoja korjaamaan tottuneet mielellään korjaa jenkkejä. Konepellin alla on niin oma maailmansa, Mustonen sanoo.

Seinän takana toimiva American Autoparts tuo maahan ja myy amerikkalaisten autojen varaosia. Jenkkiauton mainetta on tahrinut aikanaan käsitys varaosien vaikeasta saatavuudesta.

– En tiedä mistä se juontaa juurensa. Onhan esimerkiksi 70-luvun jenkkiin helpompi saada varaosia kuin vastaavan ikäiseen japanilaiseen, Jari Kusnetsoff vertaa.

Kumpikaan miehistä ei pidä amerikkalaista autoa eurooppalaista ylivertaisempana. Jokaiselle automerkille löytyy varmasti omat vannoutuneet kannattajansa.

– Kaikissa merkeissä on erilaisia ja vähemmän hyviä yksilöitä, joten epäonnea voi olla missä tahansa merkissä, Kusnetsoff toteaa.

Hän tietää, että joidenkin harrasteautojen käytettyjen varaosien saaminen voi olla haasteellista, mutta yleensä osa voidaan korvata uudella.

Mikä jenkkiautossa sitten viehättää?

– Yleisesti jenkissä kiehtoo mukavuus ja ajamisen helppous sekä tietysti jenkkityyli. Uusissa jenkeissä on edelleen sama fiilis kuin vanhoissakin. Leppoisia ja mukavia ajettavia ja hieman eurooppalaista enemmän varusteltuja, miehet sanovat.

SSS | PIA VIMAN