Työn sankareille eläkeläisen vapaus voi olla ongelma

0

”Koskaan ei ole myöhäistä tulla siksi, miksi voi tulla”

Työura takana, eläkeaika edessä – tässäkö se sitten oli? Moni kokee työn ihmisenä olemisena ja elämäntarkoituksena niin voimakkaana, että siitä vapauduttua putoaa kuin mustaan aukkoon.
Monet säälivät vasta eläköitynyttä, joka tulee entiselle työpaikalleen kuluttamaan aikaa, omaansa ja muiden.
Punaisen Ristin Täyttä elämää eläkkeellä -hanke valmentaa eläkkeelle siirtyviä. Vuoteen 2017 asti ulottuva ohjelma tarjoaa työkaluja muutokseen valmistautumiseen ja sen hallintaan. Eläkeläisvalmennus voi kuitenkin olla ikänsä asiansa hoitaneelle kova pala.
– Meidät on ympäröinyt koko elämän neuvonantajien joukko, mutta eläkkeelle siirryttäessä sellaista ei aina olekaan. Osaamisen arvo nollataan, työyhteisö ja työterveyshuolto jäävät pois eikä työnantajakaan valmenna, kuvaa muutosta eläkeläisvalmentaja Ilari Rantala.
Rantala, 71, perusti valmennusyrityksensä viisi vuotta sitten Aalto-yliopistossa pitkäksi venähtäneen työuransa jälkeen. Hänestä eläköitymiseen voi liittyä mahdollisuuksien lisäksi myös ansakuoppia.
– Kun aika on sataprosenttisesti omassa käytössä, ei ole enää lomalta paluuta eikä maanantaiaamuja. Työ ei enää pysäytä eikä rytmitä. Monilla voi hauskanpitokin jäädä päälle, hän perustelee valmennuksen tarvetta.
Myös parisuhteelle ympärivuorokautinen naamakkain olo voi olla uuden totuttelemisen paikka.
– Aiempi työpaikan yhteisöllisyys kaatuu puolison niskaan, ja heillä voi olla eri näkemyksiä eläkepäivien vietosta. Ei ihme, jos seniorien avioerot ovat lisääntyneet, Rantala huomauttaa.

Työpaikoilla ei valmenneta eläköitymiseen

Punaisen Ristin Savo-Karjalan toiminnanjohtaja Kaisu Haataja on huomannut eläkeläisten valmennuskiertueella, että monessa paikassa viimeiset työvuodet ovat olleet rankkoja, ja osa joutuu eläkkeelle vasten tahtoaan.
– Työntekijät odottavat keskustelua myös tulevasta, mutta työpaikoissa on unohdettu saattohoito, hän kertoo.
Haatajan mukaan ensimmäinen eläkevuosi menee miettiessä ja ihmetellessä. Silloin vielä ei haluta sitoutua työmäiseen vapaaehtoistoimintaan, vaan osallistutaan pienempiin tempauksiin.
– Muun muassa Savo-Karjalan alueella on autettu syyrialaisia pakolaisia kotoutumaan.
Haataja maanittelee erityisesti miehiä toimintaan, sillä esimerkiksi ystäväpalvelussa on huutava pula miespuolisista ystävistä. Ystäväpalvelussa on yli 8 000 aktiivia.

Ensihurmion jälkeen katse itseen

Rantalan mukaan myös masennus voi iskeä ”eläkehurmion” jälkeen. Elämä alkaa tuntua tylsältä, jos ei ole mielekästä tekemistä tai kyllästyy eläkeläisten ”sitku”-harrastuksiin. Silloin viimeistään on hyvä määritellä itse, kuka minä olen.
– Koskaan ei ole myöhäistä tulla siksi, miksi voi tulla, hän muistuttaa motostaan.
Rantala näkee eläkkeelle siirtymisen viimeisenä elämän nivelkohtana, jota ei voi kiinnittää ikään. Hän sanoo iän olevan enemmänkin asennekysymys ja lainaa samalla muinaiskreikkalaista filosofia Epikurosta:
– Vanhaksi tulee samalla hetkellä, kun unohtaa kokemansa hyvän.
Erityisesti hän korostaa avoimuutta kaikelle uudelle.
– Me emme välttämättä tiedä, mitä tiedämme. Vanhuus alkaa, kun unelmat vaihtuvat katumukseksi.

KUVATEKSTI: Eläkeläisvalmentaja Ilari Rantala ja Punaisen Ristin Savo-Karjalan toiminnanjohtaja Kaisu Haataja opastivat Täyttä elämää eläkkeellä -tilaisuudessa Siilinjärvellä.

STT-REINO PASANEN

STT