Isoveli valvoo aina vaan

0

REIMA SUOMI. Internetin moninainen käyttö on kansalaisten arkipäivää, lähes kokonaan iästä, sosiaalisesta asemasta tai muista tekijöistä riippumatta. Internetistä on tullut samanlainen perushyödyke kuin mitä on puhdas vesi, televisio ja radio, sähkö tai viemäröinti. Liian vähälle huomiolle on jäänyt kuitenkin se, että tämän keskeisen kansallisen infrastruktuurin pohja on rapautumassa.

Sotien jälkeen maahan kaivetut tai ilmoissa kulkevat tietoliikenteen kuparikaapelit ovat yhä useammassa paikassa elinkaarensa päässä, ja korvausinvestointeja tarvitaan. Kysyntää olisi, mutta teleoperaattorit eivät halua kuituyhteyksiin panostaa. Eroja kuitenkin on. Hallitsevat operaattorit, joilla on vahva mobiiliverkko, ovat nihkeimpiä optiselle kuidulle, ja optisen kuidun rakentaminen jää pienemmille vaihtoehtoisille operaattoreille. Tämä on yleiseurooppalainen trendi.

Tuoreimpia uutisia oli se, että jopa Helsingin Pitäjämäellä paikalliset asukkaat joutuvat perustamaan oman osuuskunnan, jotta saavat kuituyhteydet purettavan kupariverkon tilalle. On palattu 1800-luvulle, jolloin Suomeen perustettiin puhelinosuuskuntia – ehkä tästä lähteekin uusi nousu.

 

Keskeinen argumentti on, että mobiiliverkot ovat täysin yhtä hyviä kuin kuitukaapeli, ja että vanhaan tekniikkaan ei kannata panostaa. Kuitenkin esimerkiksi jo yksi kuitukaapelin säie pystyy siirtämään enemmän tietoa kuin koko langattoman tietoliikenteen periaatteessa käytössä oleva sähkömagneettinen spektri edes teoriassa yhteensä.

Toinen keskeinen megatrendi on se, että taloista tehdään energiatehokkuuden nimissä entistä tiiviimpiä ja paksukuorisempia – mobiiliviestinnälle tämä aiheuttaa vaikeuksia, kuten monissa kohteissa on jo nyt huomattu.

Kyse ei ole siitä, että suomalaiset eivät haluaisi kuitukaapelia kotiinsa. Tuoreen tutkimuksen mukaan 44,6 prosenttia kotitalouksista, joilla olisi ollut mahdollisuus ottaa valokuitu käyttöönsä, ovat sen myös ottaneet. Tämä luku on yksi Euroopan korkeimpia.

Salaliittoteoriat ovat aina rutikuivaa ja helposti syttyvää keskustelun polttoainetta. Tarjoilenpa tässä tähän kuitukaapeliaiheeseen liittyen yhden tällaisen teorian.

Suomalainen yhteiskunta on aina kuunnellut Nokiaa herkällä korvalla, ja sen toiveisiin ja ehdotuksiin on aina pyritty vastaamaan positiivisesti. Jos ei nyt ihan kokonaan piilossa niin ainakin matalalla profiililla on pidetty sitä, että Nokia Siemens Networks myi vuonna 2012 optisen tiedonsiirron liiketoimintansa pois yhtiölle nimeltä Marlin Equity Partners. Tarkoituksena oli siirtää painopistettä ja voimavaroja mobiiliin laajakaistaan.

Nykyään NSN on optisessa tietoliikenteessä kääpiö, olematon peluri, kuten myös naapurin Ericsson. Kaukana ei liene ajatus, että tämä painopiste on heijastunut myös suomalaisten teleoperaattoreiden ajatusmaailmaan ja sitä kautta koko kansakunnan ja kansalaisten arkeen.

 

Kysyä voi myös tietenkin oliko Nokian päätös oikea suhteessa markkinoihin. Menestyvän yrityksenhän tulisi notkeasti ja ripeästi investoida kasvaville markkinoille. Optisen kuituverkon tilaajien kasvumääräksi on Euroopassa arvioitu jopa 50 prosenttia vuodessa.

Mobiilipuolella ihmiset on jo pitkälle verkotettu, ja kasvua löytyy enää vain esineiden internetistä, jonka nimiin virallinen Suomi juuri nyt kovasti vannookin.

Olivatpa syyt sitten mitkä tahansa, olemme nyt siis optisen tietoliikenteen kehitysmaa ja heittopussi. Ansaitsisimme parempia tietoliikenneyhteyksiä.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.