Sääli Syyriaa

0

VESA JAAKOLA. Väkivaltainen selkkaus Syyriassa jatkuu jo viidennelle vuodelle. Sotimisen seurauksena ainakin 215 000 syyrialaista on kuollut ja yli viisi miljoonaa joutunut pakolaisiksi naapurimaihin tai evakoiksi kotimaassa.
Aineellinen hävitys ja henkinen kärsimys on siellä valtavaa, mittaamatonta.

Sääli Syyriaa, joka oli taloudeltaan vuosikymmeniä kelpo kehitysuralla muihin arabimaihin ja kehitysmaihin verrattuna. Näin ja koin tuota kehitystä sisältä päin pitkään siellä asuessani 1988 – 93 ja uudestaan 2011. Toisen työkauteni alussa selkkaus oli juuri alkanut.
Siellä pienestä kipinästä syttyi suuri tuli. Kipinöinti alkoi eteläisessä Daraan kaupungissa. Siellä muutamat koulupojat kirjoittivat Assadien hallintoa vastustavan iskulauseen kaupungintalon seinään. Poliisi pidätti pojat, joiden vanhemmat lähtivät kaduille osoittamaan mieltään poikien vapauttamiseksi. Poliisi vastasi pidättämällä mielenosoittajiakin.
Nämä eivät lannistuneet, vaan mielenosoitusten aalto levisi muuallekin ja paisui tuhansien, sittemmin kymmenien tuhansien kansannousuksi. Hallituksen joukot vastasivat rauhanomaisille marssijoille tylysti ampumalla summittaisesti mielenosoittajia.
Siitä lähtien selkkaus on vain pahentunut ja vaikeutunut. Alusta lähtien osapuolten asenteet olivat jyrkästi vastakkaiset: periksi ei anneta vaan taistellaan molemmin puolin viimeiseen mieheen.
Kansaa innostivat kapinaan samanaikaiset tapahtumat muualla arabimaailmassa Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa, Jemenissäkin. Noissa maissa kansannousut tuottivat tulosta: hallitukset saatiin horjumaan, jopa kaatumaan. Miksei näin käynyt Syyriassa?

Lyhyesti vastattuna Syyria on erilainen. Siellä Assadien yksinvallan perustaa oli rakennettu yli neljän vuosikymmenen ajan. Siitä tuli kestävämpi kuin Berliinin muuri, luja kuin Kiinan muuri. Assadien yksinvalta rakennettiin diktatuurin perusaineksista: opposition nujertamisesta, kansaan kohdistuvasta vakoilusta, hallitusvallan pönkittämisestä asevoimin, nepotismista ja korruptiosta.
Näin varustautuneena Assadin hallinto oli alusta lähtien ylivoimainen aseetonta ja myöhemmin heikosti aseistautunutta oppositiota vastaan. Opposition voimaa heikentää myös sen eriseuraisuus. Kansannousun aktivisteista kukaan ei noussut ylitse muiden uskottavaksi, päteväksi johtajaksi. Oppositiossa käydään myös keskinäistä valtataistelua, jopa asein.
Kotimaisen opposition lisäksi Assadin hallitus on saanut nyttemmin vastaansa ääri-islamistisen Isil-militian. Sen nousu ei liene tullut täytenä yllätyksenä Syyrian johdolle. Se varoitteli jo selkkauksen aluksi ”islamistisesta terrorista” myös Syyriassa. Isilin ilmestyminen Syyrian sotakentille yhdistää tavallaan jopa Assadia ja hänen eroaan vaatineita ulkovaltoja.
Nelivuotisen sotimisen seurauksena Syyria on nyt monin paikoin raunioina. Neljässä vuodessa on tuhottu neljän vuosikymmenen saavutukset.

Kirjoittaja on diplomaatti.