Tähtilampun alla

0

PAULIINA SALONIUS. Meidän perheessä asuu kolme koiraa, joista kaksi on rescue-koiria. Ne ovat kaikki rakastettuja perheenjäseniä. Ensimmäinen rescue-koiramme tuli Virosta jo lähes kaksitoista vuotta sitten, ja toinen Romaniasta muutama vuosi takaperin.

Olen itsekin ollut joskus jonkin sortin rescue-aktiivi ja auttanut löytämään koteja kodittomille koirille Suomessa. Se on ollut palkitsevinta vapaaehtoistyötä, jota olen koskaan tehnyt. Muistoina on monta hienoa tarinaa uuden mahdollisuuden saaneista koirista. Ilonhetkiä ja onnenkyyneleitä. Muistoja koiraystävistä. Toki on myös muutamia tarinoita surullisista ihmis- ja eläinkohtaloista. Ihmisten pahoinvointi kun linkittyy aina eläinystäviimme.

Olen seurannut jo vuosia rescue-aktiivien Satu ja Jon Westin työtä kodittomien koirien hyväksi niin Suomessa kuin Espanjassakin, enkä voi olla ihailematta heidän omistautuneisuuttaan asialle. He asuivat useita vuosia Espanjassa, ja heidän arjestaan ja työstään kodittomien koirien hyväksi nähtiin tv-sarja Koirien turvakoti Espanjassa. Tuolloin he keskittyivät auttamaan paikallisia katukoiria.

 

Alkuvuodesta Kemiönsaaressa avasi ovensa koirien vanhainkoti Tähtilamppu. Asialla ovat tietenkin Satu ja Jon West. Tähtilamppu on lämminhenkinen loppuelämän koti kodittomille koiravanhuksille, joita sinne on jo saapunut Euroopan koiratarhoilta ja Suomesta. Tähtilampussa nämä mammat ja papat saavat hoivaa, rauhaa ja rakkautta – ja oman kodin, jota niillä ei ehkä vielä koskaan aiemmin ole ollut. Tähtilamppuun mahtuu neljätoista asukkia, ja se on jo täynnä.

Arvostan suuresti Westien työtä ja tiedän, että vaikka se antaa paljon, se myös ottaa paljon.

Itse en ole kohdannut missään niin paljoa ihmisten ennakkoluuloja kuin rescue-työssä, ja varsinkin, jos auttaminen on kohdistunut eläimiin ulkomailla. Täällä ihmiset ajattelevat automaattisesti, että Suomessakin on apua tarvitsevia eläimiä ja eläinsuojeluyhdistyksiä, joten miksi auttaa eläimiä jossain muualla.

Mielestäni meitä ihmisiä on tällä Telluksella niin paljon, että jokaisella olkoon oikeus valita, mihin omat auttamisresurssinsa kohdistaa. Eikö pääasia ole kuitenkin se, että auttaa? Se kun ei ole keneltäkään pois. Olen huomannut, että usein arvostellaan ja tuomitaankin aika herkästi sen sijaan, että oltaisiin itse valmiita auttamaan.

 

Olen onnellinen ajatellessani, että Kemiönsaaressa, tähtilampun alla, asustaa neljätoista onnellista koiravanhusta. Olen onnellinen tietäessäni, että ne saavat edes elämänsä lopputaipaleella mahdollisuuden maistaa oikeaa kotielämää ja oppia luottamaan ihmiseen. Olen sitä mieltä, että jos maailmassa olisi enemmän Satu ja Jon Westejä, niin maailma olisi parempi paikka asua.

Koiran omistamisessa on ainoastaan yksi huono puoli. Se, että ne elävät niin paljon lyhyemmän elämän kuin me ihmiset. Se on vain hyväksyttävä. Sanotaan, että meillä ihmisillä kestää niin paljon kauemmin ymmärtää elämän tarkoitus, kun koirat tietävät sen jo syntyessään. Ne rakastavat täysillä ja ehdoitta, elämänsä ensi hetkestä asti.

Kirjoittaja on teatteriohjaaja.