Vanhuus ei ole tyhmyyttä

0

MERJA LIND. Vanhusten hoidosta, hoidon laadusta ja kotihoidosta puhutaan nyt jatkuvasti. Osallistun omalla kirjoituksellani tähän keskusteluun, vaikka samalla ajattelen melko kyynisesti, että jos kaikki tämä puhe muutettaisiin toiminnaksi, vanhuksilla olisi paremmat oltavat.
Eniten minua ärsyttää, että vanhuksista tehdään asiantuntijapuheessakin objekteja, joiden omaa ääntä ei kuulla. Heidän äänensä ei kuulu, koska rakenteellisesti vanhuus nähdään haittana, hitautena ja kyvyttömyytenä. Sen jälkeen kun ihminen lakkaa tuottamasta, hän on yhteiskunnan rakenteille rasite. Tällaisen kuvan yhteiskuntapoliittisesta ja talouskeskustelusta saa. Pienemmässä mittakaavassa asennoituminen näkyy esimerkiksi terveydenhoidossa.

Maatessani taannoin terveyskeskuksen päivystyksen verhojen takana ehdin kuulla isossa huoneessa monenlaisia tarinoita. Tietosuojahan ei millään lailla toteudu terveydenhoidon käytänteissä. Yleinen tapa kuului olevan nukkuvien ja torkkuvien potilaiden korvaan huutaminen maireasti ja samalla lässyttäen, samoin kuin pikkulapsille kuulee usein puhuttavan.
Yksi dialogi jäi mieleeni pyörimään, koska siinä tiivistyi potilaan ja hoitajan täydellinen kohtaamattomuus. Siinä toteutui myös minun, pakotetun kuulijan pakokauhu oman itsehallinnan menetyksestä. Dialogin osapuolina olivat nuorehko mieshoitaja ja naispuolinen iäkäs potilas, jolla oli vessahätä ja vaiva, jonka vuoksi hänen ei ollut suotava liikkua.
Tässä yhteydessä on aiheellista personoida henkilöt sukupuolina. Mies ehdotti naiselle selällään maljaan pissaamista, johon nainen vastasi, että siten ei pissa tule. Mies selitti, että selällään pissaaminen on ihan samanlaista kuin pytyllä pissaaminen. Tässä vaiheessa teki mieleni karjaista jonkin matkan päästä, että älä valehtele. On aivan eri asia pissata miehenä pulloon kuin naisena selällään virtsan valuessa pitkin selkärankaa vaatteet kastellen. Keskustelu jatkui siten, että hoitaja ehdotti vaihtoehtoisesti katetria.
Mistä tällainen kohtaamattomuus kertoo? Hoitaja, joka on eri sukupuolta ja potilasta nuorempi, yrittää vakuuttaa potilaalle tämän omaa kokemusta vähätellen, mikä on totta. Hoitajan on tiedettävä sukupuolten anatomiasta johtuvat erot ja niiden vaikutus esimerkiksi sängyssä pissaamiseen. Kyseinen hoitaja sortui epäammatilliseen vakuutteluun ja teki itsestään epäuskottavan. Hän ei kuunnellut eikä siten kuullut.

En tiedä, kuinka pissaamisepisodi päättyi. Minut se kuitenkin vakuutti siitä, että mahdollisesti murtunut kylkiluu ei ole vielä minulle riittävä syy menettää itsemääräämisoikeuttani etenkään, jos vastassa on kyseisellä tavalla käyttäytyvää henkilökuntaa.
Lähdin pois vielä kun kykenin. Kauhulla ajattelen tulevaisuuttani vanhuksena, jolloin minulle puhutaan kuin vähä-älyiselle. Ikä tai kuulon huononeminen ei ole syy käyttäytyä vanhusta kohtaan alentuvasti tai lässyttää heille. Useimmat akuutissa makaavat potilaat ovat sairauden uuvuttamia tai kaatumisestaan järkyttyneitä. Se ei tee heistä tyhmiä.

Kirjoittaja on salolainen kulttuurintutkija.