Yksin

0

RAUNO SAARI. Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Tämä muistui mieleen, kun toimittaja kirjoitti ystävästään, joka nääntyi töittensä alle. Loppuunpalamisen merkit tunnistettiin ystäväpiirissä ja työpaikalla. Kukaan ei halunnut asiaan kuitenkaan puuttua.
Ystävä ponnisteli tuskansa kanssa yksin. Vasta kun toimittaja rohkaistui, otti yhteyttä yrityksen johtoon, ratkaisu löytyi. Pitkä sairausloma ja kuntoutus ovat auttaneet. Tervehtyminen on käynnissä. Nyt toivotaan, että apu tuli ajoissa.
Meille on opetettu, että menestyäkseen elämässä töissä on oltava joustava, täytettävä kaikkien tai ainakin esimiesten toiveet ja suihkittava nopeasti kaikissa mahdollisissa asioissa. Amerikkalainen neurotutkija  David Meyer  osoittaa kuitenkin tutkimuksissaan, että tällainen suihkiminen, useitten asioitten välillä hyppely – multitasking – tekeekin meistä tehottomampia. Työskentelyn tuottavuus laskee jopa 40 prosenttia.
Stanfordin yliopiston tutkimukset panevat vielä paremmaksi. Rutinoituneiden monisuihkijoiden lähimuisti on heikompi kuin muilla työntekijöillä. Selittäjänä on stressi. Kun ajamme monilla rattailla, ajatukset alkavat harhailla. Kun tämä jatkuu, ahdistumme.

Työssään moni löytää ja kokee tylsiä vaiheita. Tylsistyneet sinnittelevät töissä alimotivoituneina ja voivat huonosti. Loputtomat kehittämisprojektit kuluttavat ihmisiä ja harvoin johtavat myönteisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Tämäkään ei ole leikin asia. Kun tilanne kroonistuu, siitä tulee ongelma, joka vaikuttaa työntekijän terveyteen ja siten kykyyn suoriutua työstään. Nuoret ja varttuneet miehet ovat suurimassa vaarassa.
Nuorista alle 35-vuotiaista jäi vuonna 2013 ennätysmäärä, yli 4 100 henkilöä, eläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Se merkitsee enemmän kuin kymmentä  nuorta joka päivä. Suurin töistä pois johtanut syy oli masennus.
Useissa tapauksissa oireilu oli  jatkunut vuosia. Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan näin oli ollut  joka toisen kohdalla jo kouluiästä. Mutta miksi ei pulmia havaita, tai jos havaitaan, miksi ei löydy rohkeutta niihin ajoissa puuttua?

Hyvän elämän neuvoista ja osaamisesta ei  meillä ole pulaa. Työterveyslaitos on suosittanut jo pitkään keskittymistä  kerralla vain yhteen työhön. Jos toinen työ tulee mieleen, se pitäisi neuvon mukaan unohtaa, kunnes sen vuoro tulee. Rutiineista pitäisi irtaantua ja katsoa kokonaiskuvaa. Miten asian voisi paremmin hoitaa tulevaisuudessa?
Pitäisi osata hyväksyä, ettei kaikkea jaksa tai ehdi tehdä. Itse pitäisi ymmärtää rajansa ja liika kuormittuminen. Uusista tehtävistä kieltäytyminen ei ole kuitenkaan aivan helppoa. Kukapa meistä ei haluaisi miellyttää ja olla ystävällinen. Mutta kieltäytyä pitää, ainakin silloin, kun sen pystyy perustelemaan. Asia koskee tietysti  koko työyhteisöä. Aivojen toiminnalle on  parasta, kun työt  tehdään  pätkissä. Välillä  pitäisi ymmärtää venytellä, kävellä, seisoskella ja kahvitella.
Suomalaisessa työkulttuurissa ei  ole myöskään liikaa juhlia. Onnistumisia pitäisi osata yhdessä juhlistaa ja kiinnittää huomio myös yhteisiin saavutuksiin.
Yhteiskunta on sitä varten, että se huolehtii jäsenistään. Erityisesti se kantaa huolta niistä jäsenistä, jotka ovat heikkoja tai vaarassa sortua. Juhlapuheissa luvataan usein, ettei ketään jätetä yksin. Miksi puheet ja teot tuntuvat etääntyvän vuosi vuodelta? On  kyse lapsista, työelämässä ponnistelevista tai työttöminä työtä hakevista, yhteiskunta vaarantaa tällä menolla tulevaisuuttaan.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.