Jäänmurtajalakkoon saatiin keskiviikkona sananmukaisesti arvokas sopu. Neuvottelut olivat kestäneet viikkoja. Sovun myötä peruuntuivat myös kiirastorstaille ajoitetut tukilakot, jotka olisivat pysäyttäneet Suomen lipun alla purjehtivien alusten liikenteen. Tämä olisi tarkoittanut viennin pysähtymistä isolta osalta.
PAINE ratkaisuun pääsemiseksi oli iso. Sitä oli ilman muuta lisäämässä myös tukitoimien vaikutusten ulottuminen toimintoihin ja ihmisiin, jotka ovat todella etäällä itse kiistan ytimestä.
Tukitoimet olisivat pysäyttäneet laajasti myös matkustajaliikennettä. Pääsiäisen aikaan se olisi koskettanut ikävästi monia täysin ulkopuolisia risteilymatkustajia.
Elinkeinoelämän EK puolestaan kertoi viennin pysähtymisen johtavan lyhyessä ajassa tehtaiden sulkemiseen. Toimien vaikutukset olisivat tuntuneet käytännössä koko yhteiskunnassa.
TÄRKEÄÄ oli, että kiistassa saatiin aikaan sopu. Tästä myös kiistan osapuolet ovat yhtä mieltä.
Muuten asiaa on arvioitu eri lähtökohdista eri tavoin: Prosessi ja sen lopputulos tulkitaan toisaalla osoitukseksi neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän toimivuudesta. Toisaalla nähdään, että tilanteen kärjistyminen näin vakavaksi todistaa vääjäämättä järjestelmän muutostarpeista. Molemmille näkemyksille löytyy perusteluja.
Kokemuksesta kuuluu myös oppia. Sen takia laineiden laskettua on perusteltua käydä tämäkin tapaus läpi sillä ajatuksella, että ratkaisuihin pitäisi päästä ilman koko yhteiskuntaa ravistelevia uhkia.
TYÖRIITOJEN hoidossa keskeinen toimija on valtakunnansovittelija. Nyt vaativaa tehtävää hoitaa vuoden alussa kautensa aloittanut Minna Helle.
Helteen työsarka alkoi vaikeimmalla mahdollisella tavalla. Järjestelmässämme isossa roolissa olevalle valtakunnansovittelijalle – sekä viralle että sitä hoitavalle henkilölle – on todella arvokas asia, että sovittelu päättyi sopimukseen eikä yhteiskuntaa lamauttaviin tukitoimiin ja muihin seurauksiin.
Onnistunut sovittelu vaikeassa asiassa antaa vahvaa pohjaa valtakunnansovittelijan työn jatkolle.
