JONNA VÄLIKANGAS. Heräsin aamuviideltä auringonsäteen tunkiessa terävänä silmäluomien läpi. Epäusko iski ennen kuin olin kunnolla edes hereillä. Taivas mikä valo, oli kuin keskipäivä.
Tästä se alkaa. Lapin kesä, yötön yö. Kaltaiselleni rauhasta nauttivalle kaamosmyyrälle se on modernisti ilmaistuna haaste. Onneksi on keksitty pimennysverho, sen avulla valon ruokkimaa hulluutta pääsee edes hetkittäin pakoon.
Niin, sillä sanalla paikalliset ovat minulle Lapin kesää kuvailleet: hulluutta. Luonto hullaantuu ja ihmiset siinä samassa, kun kaamoksen jälkeen valoa on loputtomasti. Kaikilla luontokappaleilla on kiire ottaa valoenergiasta ilo irti ennen seuraavaa talvea.
Aurinko ei laske enää ennen heinäkuuta.
Täältä Utsjoen suunnalta suurimmat lumet ovat sulaneet vasta hiljan. Hyvällä tahdolla saattaa silmujenkin nähdä jo vihertävän. Lähikylien asukkaat vaihtavat keväthavainnoista hymy suussa tietoja. Ylhäällä tuntureilla lunta on vielä ainakin nimeksi.
Hollantilaiset asuntovaunuineen ovat saapuneet, ja ensimmäiset intoa puhkuvat kalastusturistitkin ovat ilmoittautuneet.
Mutta kaikki kevään merkit eivät ole yhtä hauskoja. Ensimmäiset hyttyset ovat saapuneet, ja ne ovat täällä jäätävän suuria. Koirakin oikein pureksi haukattuaan yhden ainokaisen hyttysen suuhunsa.
Kysyin eräältä paikalliselta, kuinka nopeasti hyttysiin tottuu. Ei kuulemma ikinä. Niitä kun on pahimmillaan ilma sakeana. Niskaa pyyhkäistessä koura voi täyttyä verisistä hyttysistä.
Myös jäiden sulaminen ja siitä johtuva pilkkikauden loppuminen näyttää kaihertavan monia. Innokkaimmille pilkkijöille kuukausien hyinen talvi taitaa sekin olla liian lyhyt. Näinäkin päivinä jotkut saapuvat tänne kauempaakin yrittääkseen vielä pilkille onneaan uhmaten.
Lapissa ihmisiä on vähän ja pinta-alaa paljon. Kevään tuloa on siksi erityisen hauska seurata, sillä luonto tuntuu tulevan syliin vähän joka mutkassa.
Ajaessamme eräänä sunnuntaina Rovaniemelle ja takaisin tuntui kuin ajaisimme eläintarhan halki. Ketun, metsäkauriin, hirven ja lukemattomien jänisten sekä erilaisten sorsa- ja kahlaajalintujen lisäksi näimme yhteensä kolmisenkymmentä koppeloa sekä paljon teeriä ja riekkoja. Istuipa piskuinen pyykin somana tienposkessa.
Pyöreäposkiset, pyylevät kanalinnut ovat todella somia. Kunpa ne vain hoksaisivat pysyä autotieltä edes hieman kauempana. Nykymeiningillä nokat melkein kolisevat pölykapseleihin.
Koppeloiden lisäksi porot ovat kevään myötä kiintyneet tienvarsiin. Minä intoilen poroista edelleen kuin etelänmaalainen turisti. Täällä kauemmin asuneet eivät ole yhtä innoissaan. Hölmistyneesti tuijottavilla poroilla kun ei aina ihan välähdä, kun pitäisi autoa väistää.
Poroja ylväämmin laiduntavat hirvet.
Katselin illalla pihalta pitkän aikaa, kun suuri hirvi ruokaili kahden jälkeläisensä kanssa joen rannalla. Vasat olivat kasvaneet paljon viime kerrasta. Aurinko hiveli purppuraisena horisonttia. Vain veden ääni kuului kirjosiepon tomeran laulannan rinnalla.
Saunalta leijuva puhtaan savun tuoksu sekoittui jokilaakson viileään ilmaan. Lumen alta sulaneet versot ja marjat tuoksuvat makealta ja kylmän raikkaalta.
Teno on heräämässä kesään.
Kirjoittaja on Salosta Utsjoen Karigasniemelle muuttanut medianomi.
