JONNA VÄLIKANGAS. Kiiltävät valkoiset autot kurvaavat kylänraitille rauhallisesti ja ylväästi kuin valtamerilaivat. Jotkut ovat tulleet kaukaa etelän maista saakka.
Hetken hengähdettyään turistit uskaltautuvat ulos autosta ja lähtevät etsimään ruokaa, juomaa ja postikortteja. Ulkomaalaiset haluavat ostaa myös poronlihaa, suomalaiset iltapäivälehtiä.
Karavaanareiden virta pohjoiseen on yltynyt vuolaaksi. Katson matkaajia hymyssä suin ja hiukan haikeana. Turisti on yksi tavallisen ihmisen autuaimmista olomuodoista.
Kun täytin yhden vuoden, vietettiin syntymäpäivääni Saksassa, paluumatkalla Italian Gardajärveltä. Turkoosin italialaisjärven veden kauneus oli saanut minut lumoihinsa niin, että olin jatkuvasti yrittänyt karata pulikoimaan rannan kirkkaissa aalloissa.
Kenties jo tuolloin rakastuin turistina oloon, enkä saa siitä koskaan tarpeekseni.
Vaikka turistin päässä on loma, on muualla arki. Kaupoissa ja kaduilla muut hääräävät arkisesti aikatauluihin sidottuna. Turisti saa vapaasti purjehtia heidän lomassaan miettien ainoastaan sitä, ottaisiko kahvia vai teetä, jätskiä vai pullaa ja mitä sitä illalla söisi.
Se on onnea se.
Utsjoen kunnan ihmismäärä kuulemma moninkertaistuu kesällä turistien ansiosta. Jo nyt iso osa vastaantulevista autoista on ulkomaan kilvissä. On saksalaisia ja hollantilaisia, brittejä, ranskalaisia ja espanjalaisia.
Jotkut saapuvat oikein bussilasteittain. Lähes päivittäin kyläkaupat täyttyvät hetkeksi pullolleen kaukaa saapuneista matkaajista, kuten malesialaisista tai kanadalaisista.
Oma merkittävä alalajinsa ovat kalaturistit. Heidät on kamalan helppo erottaa erätamineista, eräeväistä ja siitä, kuinka heistä suorastaan huokuu jatkuva kaipuu päästä nopeasti joelle hyville apajille.
Mieleltään ihanan vapautuneille turisteille faktat tulevat joskus yllätyksenä. Syrjäseuduilla moni asia on eri tavalla kuin etelässä.
Esimerkiksi Karigasniemellä lähin euroja antava pankkiautomaatti on sadan kilometrin päässä Inarissa, ja lähin suomalainen pankki sadan kilometrin päässä Utsjoella. Vaatekauppoja ei ole, eikä apteekkia.
No, tilanne kuulostaa pahemmalta kuin onkaan. Euroja saa nostettua kaupan kassalta ja kruunuja automaateista Norjan puolelta. Kyläkaupalla on pieni apteekkikaappi ja ainakin jonkinlaisia vaatteita saa Norjan Karasjoelta, vartin ajomatkan päästä.
Siltikin on hyvä muistaa, että Lappi ei ole kuten Etelä-Suomi. Jotkut hermostuvat, jos hyllystä ei löydy juuri heidän tupakkamerkkiään, jos kylällä ei ole juuri heidän kantaketjunsa bensa-asemaa tai jos kaupoissa on vähänkin jonoa.
Välillä valitettavasti käy niin, että Lapin ihanan seesteisyyden rikkoo stressaantuneen suomalaisturistin äänekäs valitus. Rauhallisten paikallisten ja ystävällisten norjalaisten keskellä tällainen tapaus erottuu hyvin epäedukseen.
Onneksi suurin osa turisteista tulee tänne nimenomaan kokeakseen tyhjyyttä ja erämaan rauhaa. He sopeutuvat syrjäseutujen luonteeseen huumorilla ja avoimin mielin, hymyillen ja silmät säihkyen.
Nämä ihmiset saavat hyvällä asenteellaan matkastaan taatusti myös eniten irti.
Kirjoittaja on Salosta Utsjoen Karigasniemelle muuttanut medianomi.
