VESA JAAKOLA. Kirjoitin tällä palstalla yli kolme vuotta sitten kyseisestä aiheistosta otsikolla Taipuuko Iran vai taittuuko. Ennustin, että kovan paikan tullen kiistassa ydinvarustelusta Iran lopulta taipuu jonkinlaiseen sopimukseen suurvaltojen neuvotteluryhmän kanssa. Kovana asiana on ollut Iraniin kohdistuva sotilaallinen uhka.
Ennustus toteutui nyt heinäkuussa. Iranin ydinohjelman rajoittamisesta sovittiin äskettäin osapuolia tyydyttävällä tavalla. Vastineeksi Iraniin kohdistettuja kaupparajoitteita ja muita talousalan sanktioita aletaan helpottaa ensi vuoden alusta lähtien.
Kyseessä on ollut yli kymmenen vuoden jännitysnäytelmä Iranin ulkosuhteissa – ja itse asiassa: tavoitteleeko Iran ydinaseistusta? Islamilaisen tasavallan johto on vakuutellut kaiken aikaa, ettei se pyri ydinaseistamaan asevoimiaan. Lopettaako allekirjoitettu sopimus nyt ulkovaltojen epäilyt päinvastaisesta?
Sopimuksessa on selvästi leninistinen piirre. Venäjän vallankumouksen johtajan Leninin kerrotaan sanoneen, että tärkeissä asioissa luottamus on hyvä, mutta kontrolli parempi.
Iranin ydinenergiasopimuksen vahtikoiraksi on valjastettu Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Sen on määrä kontrolloida sopimuksen pitävyyttä Iranissa etä- ja lähikeinoin. Perustavoitteena on pitää Iran vähintään vuoden etäisyydellä atomiaseesta.
Kauan jatkuneissa sopimusneuvotteluissa on koko ajan punnittu myös luottamusta. Voidaanko iranilaisten allekirjoittamaan sopimukseen ydinaseettomuudesta luottaa kaikissa, muuttuvissakin oloissa? Toisaalta iranilaisten olisi luotettava siihen, että länsimaiden asettamista talouspakotteista luovutaan.
Kontrolloitua luottamusta testataan seuraavien kymmenen vuoden aikana. Täksi ajaksi sopimus on pääsääntöisesti tehty. Senkin jälkeen sitä voidaan jatkaa ja muunnella molemminpuolisella suostumuksella.
Sopimus siis allekirjoitettiin heinäkuussa. Tämän jälkeen se tulee vielä ratifioida, hyväksyä keskeisimpien valtioiden, Yhdysvaltain ja Iranin, valtiojohdossa.
Yhdysvalloissa tällaiset sopimukset hyväksyy kongressi, kansanedustuslaitos. Nyt sen molemmissa kamareissa on presidentin politiikkaa, myös ulkopolitiikkaa epäilevä republikaanien enemmistö. Perustuslain mukaan presidentti voi kuitenkin ohittaa sen tällaisissa tapauksissa omalla päätöksellään.
Iranissa riski sopimuksen hyväksymättä jättämisestä on suurempi. Vanhoilliset edustajat parlamentissa ja uskonnollisessa johdossa ovat vastustaneet sopimuksen tekemistä arkkivihollisen, Suuren saatanan, Yhdysvaltain kanssa. Heidän ylin edustajansa ajatolla Ali Khamenei jyrisi ramadan-kauden päättäneissä perjantairukouksissa ”ylimielistä” Yhdysvaltain valtiojohtoa vastaan yleensä ja etenkin sen Lähi-idän politiikassa.
Sopimus kuitenkin hyväksyttäneen myös Iranin päättävissä elimissä. Niin suuri on houkutus päästä pois sanktioasemasta normalisoitaviin kauppa- ja taloussuhteisiin muun maailman kanssa. Pakotteet ovat haitanneet paljon luonnonvaroista rikkaan maan ja sen 80-miljoonaisen väestön talouskehitystä. Kansan enemmistö kannattaa sopimuksen hyväksymistä.
Kirjoittaja on diplomaatti.
