Kalevan kisat oli tänäkin vuonna yleisömenestys. Satakuntalaiset löysivät Porin stadionille ja tunnelmaa riitti.
Urheilulliset kohokohdat ja sykähdyttävät hetket jäivät kuitenkin vähiin lukuunottamatta kahta pitkää keihäskaarta ja Minna Nikkasen SE-hyppyä. Siitä huolimatta SUL:n puheenjohtaja Vesa Harmaakorpi kehtasi sunnuntaina väittää puheessaan noin 7 000 katsojalle, että suomalainen yleisurheilu on ”kovassa nosteessa”.
Ilmapiiri on uuden sukupolven ansiosta toki positiivisempi ja pirteämpi, mutta kylmiin numeroihin peilaten nostetta ei ole havaittavissa.
Lajin saama mittava mediahuomio on silti pysynyt samana kuin takavuosina. Erotuksena on se, että vielä 2000-luvun alussa palstat täytti 810-tason pituusmies ja 65-metrin keihäsnainen, nyt palstat täyttyvät 780-tason pituusmiehellä ja 58-metrin keihäsnaisella.
Ja vaikka nuorten arvokisamenestys onkin lupaavaa, on kansallinen kärki aikuisissa vuosi vuodelta kapeampi.
Niinpä medioissa ja stadionilla keskityttiin muistelmaan vanhoja (hyviä) aikoja. Mietittiin miten Paavo Nurmi olisi pärjännyt kymppitonnilla, olisiko uransa huipulla ollut Ringa Ropo selvinnyt miesten pituusfinaaliin ja olisiko vuosimallin 1995 Mika Halvari saanut vuonna 2015 SM-mitalin vauhdittomalla työnnöllä.
Itse pohdin 1980- ja 1990-lukujen ns. kakkosviulun soittajien asemaa.
Jos suurelle yleisölle edelleen tuntematon nuoruusvuosieni idoli Esko Parpala pölähtäisi nyt huippukunnossaan (800 m 1.45,24) esiin, olisi hän yhtään liioittelematta uusi Messias heikkotasoisille keskimatkoille. Omana aktiiviaikanaan 50 vuotta hiljattain täyttänyt Parpala jäi Ari Suhosen (800 m SE 1.44,10) pitkään varjoon ja palstojen ulkopuolelle.
Entä millaisen otsikot nyt keräisi vuosina 2000–2005 joka kesä 20 metriä pukannut Tepa Reinikainen (ennätys 20,88), joka jäi omana aktiiviaikanaan Halvarin ja Arsi Harjun leveään varjoon.
Tyly fakta on se, että Suomen MM-joukkueen koko on vakiintunut 10–15 urheilijaan, joista kolmannes urheilee stadionin ulkopuolella (maratoonarit ja kävelijät). Eikä ensi kesänä Rion kisakoneeseen ole sen suurempaa tunkua. Kolmen keihäsmiehen lisäksi Rioon lähtee pari kävelijää, pari maratoonaria, paikkansa jo varmistanut Nikkanen ja muutama muu.
Kalevan kisat täyttää silti ensi vuonnakin stadionin Oulussa ja saa taas yleisurheiluniilojen nostalgiahormonin hyrräämään.
