VESA JAAKOLA. Viime aikojen pakolaisaallot muistuttavat jo pienoisia kansainvaelluksia. Enimmät vaeltajat kulkevat nyt etelästä pohjoiseen, monet tänne Pohjolaan asti.
Maailmanhistoriassa näillä vaeltajilla on paljon edeltäjiä. Vanhimmat heistä lähtivät liikkeelle jo 40 000 vuotta sitten. Tuolloin Homo sapiens -esivanhempamme levittäytyivät Afrikasta Aasian ja Euroopan alueille.
Tuolloin siirtyminen oli toisaalta helpompaa, toisaalta vaikeampaa. Kun väkeä oli vain vähän, vaeltajien oli helppo löytää elinkelpoisia asuinmaita. Liikkuminen oli taas nykyistä työläämpää, kuljettiin jalkaisin.
Uutiskuvista tosin olemme nähneet, että myös aikamme pakolaisvaeltajat taittavat matkaa jalan. Kaikille ei riitä enää junia eikä autoja. Pohjoisessa Suomeenkin kävellään yli valtiorajan.
Myös suomalais-ugrilaiset kansat ovat aikoinaan pronssikaudella vaeltaneet jostakin idän suunnalta nykyisille asuinalueilleen. Esivanhempiemme lähdön syitä voidaan vain arvuutella. Tuliko nälänhätää, syttyikö sotia, joita paettiin?
Kirjoitetussa historiassa varsinaiset kansainvaellukset ajoittuvat kahdelle kaudelle: ensin 3:nnelle – 5:nnelle vuosisadalle ja toinen kaudelle 500 – 900. Sen jälkeenkin monet kansat ovat siirtyneet alueilta toisille moniin suuntiin, useista syistä.
Pakottavista syistä kuten sodista on seurannut pakolaisuutta. On toisaalta tavoiteltu parempaa elämää jossakin muualla. Kansainvaellusten ensi vaiheessa puoleensa vetävä alue oli vanha Rooman valtakunta sen hajotessa viidennellä vuosisadalla.
Ensin hajoavan valtakunnan alueille vaelsivat gootit, jotka pakenivat idästä tulleiden sotaisten hunnien hyökkäyksiä. Länsi-Rooman valtakunnan hajottivat lopulta germaaniheimot, joista ensimmäiset valloittivat Gallian ja toiset muita alueita. Viimeisinä germaaneista langobardit siirtyivät Pohjois-Italiaan.
Kansainvaellusten toisella kaudella turkkilaiset, slaavit ja muut itäiset heimot kulkivat lännen suuntaan ja asuttivat itäisintä Eurooppaa. Myös monet pienemmät heimokansat olivat liikekannalla ja asuttivat uusia alueita kuten Brittein saaret.
Tuolloin myös Pohjolan viikingit lähtivät sotaisille retkilleen kahdeksannella vuosisadalla. Heidän vaeltelunsa ulottuivat Brittein saarilta Irlantiin, Normandiaan ja kauemmaskin Euroopan etelään.
Myöhemminkin useimmat kansainvaellukset koettiin Euroopassa, Euroopasta ja Eurooppaan. Keskiajan alussa arabeja ja berbereitä siirtyi etelästä Iberian niemimaalle. Ristiretkeläisiä alkoi vaeltaa Euroopasta Palestiinaan tuhat vuotta sitten. Kummassakin tapauksessa väkeä liikuttavana voimana oli myös uskonto.
Uskonsodat vainoseurauksineen muuttelivat Euroopan väestökarttaa kolmen vuosisadan ajan 1300 – 1700. Kristityt siirtyivät Balkanilla pohjoisemmas osmannivalloittajien tieltä. Juutalaiset karkotettiin Espanjasta 1492. Katolisten ja protestanttien välienselvittelyistä koitui väestösiirtymiä pakolaisuutena jopa Amerikkaan asti.
Kirjoittaja on diplomaatti.
