Parantumattomiin sairauksiin kuolevien ihmisten kokonaisvaltaista hoitoa tarvitaan nykyistä enemmän. Palliatiivinen hoito on Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan parantumattomasti sairaan tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa.
Palliatiivinen tulee latinan sanasta pallium, joka tarkoittaa viittaa. Viitta suojaa, lämmittää ja turvaa. Kuvaannollisesti se kokoaa moniammatillisen tiedon ja taidon sairaan ihmisen ja hänen läheistensä auttamiseksi.
KUOLEVIEN hoidon tarve on kasvanut. WHO arvioi, että joka kolmas kuoleva ihminen tarvitsee elämänsä loppuvaiheessa palliatiivista hoitoa. Hoidon tarpeen kasvu johtuu monien kroonisten sairauksien yleistymisestä.
Kaksi kolmesta kaikista kuolemansyistä johtuu sydän- ja verisuonisairauksista, syövästä, keuhkosairauksista, diabeteksesta, etenevistä muistisairauksista ja vaikea-asteisesta dementiasta. Palliatiivisella hoidolla näitä sairastavien elämän loppuvaiheen elämänlaatua voidaan vaalia kaikenlaista kärsimystä ehkäisten ja lievittäen.
VARHAINEN palliatiivinen hoito mahdollistaa kotona asumisen ja pienentää sairaalahoidon tarvetta. Hyvin toimiva palliatiivinen kotihoito vähentää päivystyskäyntejä ja erikoissairaanhoidon tarvetta, mikä taas tuo kustannussäästöjä. Tärkeintä kuitenkin on, että se parantaa kuolevan elämänlaatua.
Lääketieteen perimmäinen tavoite on vähentää inhimillistä kärsimystä.
TARKOITUKSENA palliatiivisessa hoidossa on sairaan ihmisen ja hänen läheistensä tukeminen niin, että he voisivat elää täysipainoisesti ja laadukkaasti ja että potilas voisi kuolla arvokkaasti. Se on enemmän kuin saattohoitoa. Oireiden hoidon osaamisen lisäksi se vaatii psykososiaalisen ja henkisen tuen osaamista ja hyviä vuorovaikutustaitoja.
Palliatiivinen hoito on perustava ihmisoikeus ja sitä on ensiarvoisen tärkeää kehittää, jotta ihmisille voidaan taata elämän loppusuoralla inhimillinen hoito ja sen hyvä laatu.
