JUHA RUUSUVUORI. Olen tässä eläkeikää lähestyessäni alkanut yhä enemmän muistuttaa mäkättävää ukkorähjää, joka ei hyväksy mitään uudenaikaista. En ole ikinä tajunnut matkapuhelimia, en avaruushakettaja, en sähkölamppuja. Mutta aika mataa vääjäämättömästi eteenpäin, insinöörit keksivät uusia ihania asioita, ja kaikki ne aina otetaan käyttöön.
Mutta en kuitenkaan hyväksy lausetta Ennen oli kaikki paremmin. Kaikki oli mielestäni huonommin 1960-luvulla, paitsi yksi asia. Silloin osattiin käyttäytyä ja oltiin kohteliaita kanssaihmisiä kohtaan. Enää kukaan ei puhu sellaisista asioista kuin hyvästä kasvatuksesta.
Tervehdys. Olisi hyvä tervehtiä kanssaihmisiä, kun tullaan vaikka kauppaan sisälle. Vielä aurinkoisella 60-luvulla suomalaiset sanoivat päivää toisilleen. Nykyisin ollaan hiljaa ja nyökkäillään lakonisesti. Päivää-sanaa pidetään vanhanaikaisena, mutta tilalle pitäisi saada jotain.
Ovet. Nykyisin kaikki rynnistävät ovesta sisään sellaisen nähdessään. Ennen vanhaan jäätiin pitämään ovea auki etenkin naisille ja vanhuksille, nostettiin hattua ja sanottiin: olkaa hyvä. Nykyisin ei ole hattua eikä tapoja.
Kiljuminen. Kaikki lapsoset ja nuoret pitävät kovaa meteliä, johon ei millään muotoa kukaan saa puuttua. Suomalaisen perinteen mukaan kukaan ei saa kasvattaa toisten lapsia, toisin sanoen jos jotain sanoo naapurin lapselle, niin naapuri tulee ja syyttää, että hänen lastaan kiusataan.
Kohtaaminen. Aikaisemmin nuoremmat ihmiset aina antoivat tilaa vanhemmille katukäytävällä, se oli osa vanhempien ihmisten kunnioittamista, josta ei enää ole rahtuakaan jäljellä. Nyt saavat kaikki väistellä nuoria, jotka tuijottavat puhelimiaan kuolatippa suupielessä.
Hymy. Kuuluu hyviin tapoihin sanoa kiitos ja hieman hymyillä kaupan kassalle. Se tekee kassalla työskentelevän kanssaihmisen elämän helpommaksi ja valaisee hänen päivänsä.
Näkemiin. Ei maksa mitään sanoa kiitos hei, kun kaupasta poistuu. Sitä kutsutaan kommunikaatioksi eli vuorovaikutukseksi.
Ketä huonoista käytöstavoista pitää syyttää? Luulen, että 70-luvulla Suomeen saapui jostakin ajatuksia lasten vapaasta kasvatuksesta. Siitä, että vanhempien pitäisi olla tasavertaisia kavereita lapsilleen ja että lapset kyllä kasvattaisivat itse itsensä. Tämä idea oli mieletön, mutta siitä huolimatta suurin osa tämän päivän vanhemmista on kasvanut juuri tuona aikana.
Hyvien tapojen omaksuminen tarkoittaa myönteisen kommunikaation oppimista muiden ihmisten kanssa. Eikä niiden opettaminen lapsille tarkoita kapiaismaista rääkymistä. Tapoja kannattaisi ruveta viljelemään etenkin nyt, kun suomalaisten olisi kiiruhdettava maailmalle tuotteitaan kaupustelemaan, jotta meidät vanhukset voitaisiin kansantulolla hoitaa.
Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.
