Kuningatar ja hänen prinssinsä

0

HEIKKI KOSKI. Tänä keväänä on Englannissa juhlittu kuningatar Elisabet II:n 90-vuotispäiviä. Hänestä tuli kuningatar vuonna 1952, joten hän on ollut vallassa 64 vuotta. Hän häviää kuitenkin vallassaoloajan pituudessa Thaimaan kuninkaalle, jonka valtakausi alkoi tasan 70 vuotta sitten.
Kiitos ennen kaikkea Elisabet II:n Britannian kuningashuone on hyvin suosittu. Jos kuningatar ottaisi julkisesti kantaa Britannian EU-jäsenyyteen, hänen kannanotollaan tasaväkisessä äänestystilanteessa voisi olla jopa ratkaiseva merkitys. Mutta kuningatar ei osallistu politiikkaan, eikä myöskään hänen puolisonsa prinssi Philip, Edinburghin herttua.

Toukokuussa 1985 prinssi Philip saapui Suomeen Maailman Luonnonsäätiön WWF:n kansainvälisenä puheenjohtajana. Tämänkaltaiset tehtävät sopivat hyvin kuningashuoneen jäsenille: heillä on arvovaltaa ja mahdollisuuksia hyvien asioiden tukemiseen. Tosin he saattoivat toisinaan sortua metsästämään ja syömään sitä riistaa, jota heidät oli valittu suojelemaan. Philip oli kuitenkin aidosti kiinnostunut luonnosta; erityisesti lintujen sanottiin olevan hänen harrastuksenaan. Hän toimi WWF:n puheenjohtajana vuodet 1981-96.
Philipin Suomen vierailuun sisältyi kolme pääkohdetta: Finlandia-talolla järjestetty hyväntekeväisyyskonsertti, joka televisioitiin suorana lähetyksenä, luontoretki Alkon omistamalle Strömsön saarelle ja presidentti Mauno Koiviston tarjoama päivällinen Kulosaaren Casinolla.
Olin tuolloin Suomessa WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvoston puheenjohtaja. Siksi kerroin konserttiyleisölle WWF:n Suomen rahaston toiminnasta ja rahantarpeesta, jossa merikotkat ja Saimaan norpat näyttelivät tärkeää osaa. Prinssi Philip puolestaan mainosti WWF:n suorittamaa luonnonsuojelutyötä yleisellä tasolla.
Kun saatoin Philipin konsertin jälkeen valtion vierastaloon, hän muisteli Olympiastadionin kohdalla käyntiään Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 ja kertoi nauttineensa kisojen tunnelmasta. Puhuimme ajomatkan aikana muistaakseni myös jalkapallosta, mutta lähinnä seuraavan päivän saaristoretkestä, jonka ohjelmaa selvitin Philipille.
Saaristoretken aikana Philipille luovutettiin vastenistuttava puutarhakeinu, joka oli jo lähetetty Englantiin, joten Philipin ei tarvinnut ottaa pihalla ollutta kaksoiskappaletta kainaloonsa. Mammuttinäyttelyä pystyttävän Dipolin kongressikeskuksen edustaja puolestaan ojensi kolme mammutinkarvaa myöntäen lahjoituksen vaatimattomuuden: ”Kolme hiusta tai karvaa päässä on todella vähän, mutta kolme hiusta soppalautasessa paljon.”

Prinssi Philip teki hyvin sympaattisen vaikutuksen. Hän oli koko vierailun ajan rento ja hyväntuulinen, oli kiinnostunut näkemästään ja kuulemastaan, kuunteli ja kysyi paljon. Näytti siltä, että hän nautti roolistaan Maailman Luonnonsäätiön WWF:n puheenjohtajana ja koki Suomen vierailunsa, kuten se olikin, tärkeänä tukena Suomen rahastolle.
”Älkää pilatko ihanaa saaristoanne”, prinssi Philip oli vedonnut Itämeren suojelemiseksi jo ennen Suomeen saapumistaan Ilta-Sanomien Rita Tainolalle antamassaan laajassa haastattelussa. Vetoomus pätee yhä.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.