Pöytätenniksessä kansainvälisen läpimurtonsa tänä vuonna tehneen Benedek ”Pena” Olahin huumori pitää.
Hän ei joistakin muista poiketen pahastu, jos pöytätennistä kutsuu kansanomaisesti ”pingikseksi”.
– Pöytätennis on liian pitkä sana, suomalais-unkarilainen Olah perustelee kieli poskessa.
Pöydän toisella puolella vitsit alkavat Olahin vastustajilla olla vähissä. Hän on kavunnut kesäkuussa kaksinpelin maailmanlistalla sijalle 63.
Nousu on ollut huimaa, sillä vielä tammikuussa Olahin listasijoitus oli 149.
Olahin nousua ensimmäisenä suomalaisena pöytätennispelaajana olympiakisoihin vauhditti olympiakarsintaturnauksessa otettu voitto kroatialaisesta Andrej Gacinasta, joka on maailmanlistan 19:s.
– Aloin aavistella olympiapaikkaa, kun voitin kroatialaisen. Voitin ratkaisuerässä 9-9-tilanteessa yhden pallon ja onnistuin sen jälkeen tykittämään voittopisteen. Oli loistofiilis, Olah kuvailee.
Seinäjoella nuoruutensa viettänyt Olah kiittelee vuolaasti unkarilaislähtöisiä vanhempiaan. He kannustivat lapsena monipuolisesti eri urheilulajeja harrastanutta lahjakkuutta pöytätenniksen pariin.
Laadukkaita vastustajia on pitänyt hakea lakeuksia kauempaa.
– Faijan kanssa kertyi kolmessa vuodessa 150 000 ajokilometriä, kertoo Olah, joka lähti 16-vuotiaana ulkomaille pelaamaan ja harjoittelemaan.
Toukokuun loppu on ollut kaksi, kolmekin kertaa päivässä harjoittelevalle Olahille poikkeusaikaa.
– Olen viettänyt kolmen viikon taukoa. Ensi viikolla alkaa punttitreeni.
Hänellä on olympiaturnauksessa jämäkkä tavoite.
– Taivas on rajana, riippuu arpaonnesta. Kolme, neljä ottelua voin hyvin voittaa. Se on realistinen tavoite.
Sulkapalloilija Vainio treenaa kesällä pelitempoa
Pelitempon kasvattaminen on sulkapalloilija Nanna Vainion kesäharjoittelun ohjenuora, kun espoolaista Sulkapallo-Badmintonia edustava pelaaja hioo kuntoaan elokuisiin Rion olympialaisiin.
– Keskitymme vauhtikestävyyteen. Se on ykkösjuttu. Minulla on hyvä kunto, mutta kun pelaa Top 30 -pelaajia vastaan, tempo on kovempi. Pitää pysyä palloralleissa mukana, Vainio kertoi keskiviikkona Olympiakomitean tilaisuudessa.
Hän varmisti olympiapaikkansa rankan kisavuoden perään toukokuussa. Suomalaisista naispelaajista Rio-paikkaa hamusi myös Airi Mikkelä.
– Jouduin pelaamaan paljon enemmän kisoja kuin suunnittelin. Syksyllä olin Airia jäljessä ja olin pelannut huonosti. Sanoin itselleni, että pelaan kisan vaikka joka viikko, jos se sitä vaatii.
– Pääsin tavoitteeseeni. Se oli sen arvoista, mutta tosi rankkaa oli, 25-vuotias Vainio kertasi.
Hänen Rio-projektinsa alkoi käytännössä vuonna 2010, kun hän lähti opiskelemaan Britannian urheilun mekkaan Loughborough’n yliopistoon. Vainio seurasi läheltä, miten britit satsasivat Lontoon 2012 kotikisoihin ja millainen tsemppi olympialaisiin tähyämisestä syntyi.
– Silloin alkoi tavoite muodostua. Ajattelin, että minä aion yrittää samaa. Se vaikutti niin siistiltä, että pakko se on kokea.
STT
Kuvat:
