Liisan liukkaat, Kaisan kaljamat

0

LIISA WRIGHT. Katolisen kirkon vakiinnutettua asemansa Suomen kansan elämässä pyhimyksien muistopäivistä tuli merkittävä ajanlaskun määre. Ajan kulku hahmotettiin pitkälti niiden perusteella. Tiettyyn pyhään tai päivään mennessä piti sille ajalle luonteva työrupeama olla valmis.
Pyhän Elisabeth Thüringeniläisen mukaan nimettiin Suomen Liisat. Hän oli kuitenkin niin uusi pyhimys, ettei häneen liitetty Suomessa kansanuskomuksia eikä yhtään kirkkoa pystytetty hänen kunniakseen.
Pyhiä Katariinoja on kaksi, mutta Suomessa muistettiin vuonna 305 kuollutta Katariina Aleksandrialaista, jolle on pyhitetty parikin kirkkoa. Katariinan ja sen lyhempien muotojen Kaisan ja Kaarinan sanotaan olleen yleisin naisten nimi keskiajan Suomessa. Katariina oli karjan ja erityisesti lampaiden suojelija, ja hänen päivänsä oli suotuisin keritsemispäivä.

Kun elettiin maasta, oli tieto tulevista säistä tähdellistä elannon hankkimisessa. Luontoa tarkkailemalla saatiin oletusarvot. Huomiot puettiin lyhyiksi, usein alkusoinnullisiksi loruiksi, jolloin ne oli helppo muistaa. Yleisenä kaavana oli verrata kahden merkkipäivän kelejä: jos nyt on näin, tulee silloin niin.
Vieläkin kuulee puhuttavan Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista mainitsematta varsinaista syytä sanontaan. Liisan ja Kaisan päivinä pitäisi kuitenkin olla liukas ja jäinen keli; sään kuuluisi sahata pienen pakkasen ja leudon välillä ja liukastuttaa tiet ja pihat. Seuraavana vuonna tulisi hyvä sato, kun maa ei ole vielä syvässä roudassa: kasvukausi pääsisi alkuun varhemmin.
Sanonta on pitänyt paikkansa viime vuosina, vaikkakin eri syystä. Puutarhassa on ollut vaarallisen liukasta, mutta ei jään ja kaljamien vaan maan märkyyden vuoksi. Sateesta raskaan savimaan märällä ruoholla oli pitkään liukastumisen vaara.

Mutta tämä syksy on ollut huolestuttavan kuiva. Pohjavedet ovat hyvin matalalla; kaivoja on kuivunut. Syyskuussa satoi kahtena päivänä. Lokakuussa oli parina päivänä vähäistä tihkua; varsinaista sadetta oli kolmasti. Tänä vuonna ei sitten ole Liisana liukkaita eikä Kaisana kaljamia.
Ilmaston muutos näkyy myös roudan vähyydessä. Tästä ilahtuvat ehkä maanviljelijät päästessään aloittamaan kevättyöt aikaisemmin. Roudan mataluus on kuitenkin merkki epänormaaleista säistä lämpiämisen vuoksi.
Metsänomistajalle roudattomuus ennakoi suurempia vahinkoja, kun puut kaatuvat entistä helpommin talvimyrskyissä. Jotka myös ovat seurausta maapallon lämpiämisestä.
Samasta syystä vanhan kansan sääennustussanonnat eivät enää pidä paikkaansa, kun jopa vuodenajat ovat siirtyneet. Tänä vuonna toukokuun alussa oli todella lämmin jakso ja kuun lopussa jopa neljä hellepäivää – Suomen toukokuussa! Myös syksyt ovat olleet jo useana vuonna pitkään lämpimiä ja aurinkoisia.
Vanhojen sääennustusten mukaan jouluaattona olisi sama sää kuin Kaisan päivänä. Pääseekö Antti ajelemaan aisoilla tänäkään vuonna vai pysyykö maa vieläkin lähes paljaana? Joulun kuuluu olla valkoinen, mutta toive siitä jäänee toteutumatta. Adventti tuo kuitenkin valoa.

Kirjoitttaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.