Sotella tarkoitetaan ahtaasti lukien vain sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta siihen liittyy paljon muutakin.
Kulttuuri- ja taidetoiminta eivät ole varsinaista sotea, mutta niillä tutkitusti tiedetään olevan mittavat sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä vahvistavat vaikutukset. Laajasti ajateltuna siis sotea sekin.
Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivänä ArtsEqual-hanke julkisti maakunnille ja päättäjille toimenpidesuosituksen, jonka lähtökohtana on näkemys, että kulttuuritarpeet ovat ihmisten perustarpeita. Tavoitteena on, että maakuntien on turvattava ihmisten kulttuuriset oikeudet osana sote-palveluja.
Hankkeen taustavoimana ja koordinaattorina on Suomen Taideyliopisto. Sen muodostavat yhdessä Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia ja Teatterikorkeakoulu.
Kulttuurihankkeella on ylevät päämäärät: siinä tutkitaan taiteen mahdollisuuksia lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Hankkeen ideaa toteutetaan jo eri puolilla maata sosiaali- ja terveyssektorin sekä kulttuuripuolen yhteistyönä.
Kyse voi olla esimerkiksi soittotunneista lapsille, taiteilijoiden ja vanhusten yhteisistä projekteista, lastensuojelun piirissä olevien lasten tai laitoksissa asuvien hyvinvoinnin tukemisesta taiteen ja kulttuurin keinoin.
Soten ja taiteen tuominen yhteen kuvastaa taas osaltaan sitä, mitä kaikkea sote-uudistus tuo tullessaan. Kuntien rooli muuttuu, mutta taide- ja kulttuuripalvelut jäävät jatkossakin kuntien hoitoon.
Ei ole yllättävää, jos kulttuuriasioista vastuulliset ovat tulevasta huolissaan. Talouden paineet tiedetään.
Kuntien verotuloista leijonanosa leikataan uudistuksen jälkeen soten rahoittamiseen. Kulttuuri on siinä tilanteessa vaarallisen helppoa leimata ”vain kauniiksi turhuudeksi”, jota tärkeämpiä rahoitettavia löytyy pitkä lista.
Jatkossa on merkityksellinen asia, minkälaisen asenteen kunnat kulttuuriasioihin ottavat. Hyvä on, että kulttuurin hyvinvointiulottuvuudesta muistutetaan päättäjiä jo nyt.
