VESA JAAKOLA. Uudenvuoden puheessaan presidentti Sauli Niinistö arvioi myös Euroopan unionin tilaa ja asemaa maailmanpolitiikassa. Arvio on tyly mutta totta: EU on heikkouden tilassa jopa niin, että pian Yhdysvaltain ja Venäjän johtajat saattavat päättää maanosamme asioista EU-päättäjien yli ja ohi.
Kauan on sanottu, että EU on taloudessa ja kaupassa jättiläinen, mutta maailmanpolitiikassa kääpiö. Näin on yhä.
Mitä unioniltamme puuttuu ollakseen suurvalta?
Suurvalloilla kuten Venäjällä, Yhdysvalloilla ja Kiinalla on ainakin neljä asiaa tai ominaisuutta, jotka Euroopan unionilta puuttuvat. Ne ovat yhtenäinen valtiojohto, riittävät asevoimat, tehokas rajavalvonta ja selkeät ulkopoliittiset tavoitteet.
Kun EU ei ole valtio, sillä ei ole valtiojohtoakaan kansallisvaltion tapaan. Unionin ylimmässä valtaelimessä, Eurooppa-neuvostossa toimii 28 valtionjohtajaa jäsenmaista. Heistä yksikin voi kuitenkin rikkoa yhtenäisyyden. Unionin johtoelimissä lisäksi neljä toimijaa, EU-presidentti, komission puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies ja ”EU-ulkoministerinä” korkea edustaja osallistuvat ulkosuhteiden käsittelyyn.
Tällainen vallankäytön rakenne on niin sekava ja epäyhtenäinen, että suurvaltojen johtajat arvostavat enemmän suurten EU-valtioiden kansallisia johtajia ja asioivat mieluummin heidän kanssaan valtiosuhteissaan.
Toiseksi unionilta puuttuvat omat asevoimat. Niitä on kyllä enemmän tai vähemmän jäsenmaissa, mutta yhteisiä voimia ei ole voimapolitiikan tarpeisiin. Valtiosuhteisiin unionilla on tarjota vain pehmeää voimaa kuten demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia, mutta niidenkin kysyntä on vähenemään päin yhä jännitteisemmässä maailmanpolitiikassa.
EU-alueen ulkorajoja vartioidaan epäyhtenäisesti, paikoin löysästi. Viimeisten 18 kuukauden aikana Kreikan, Italian, Maltan ja Espanjankin kautta EU:n alueelle on tullut hallitsemattomasti yli miljoona ihmistä: sotia ja köyhyyttä paenneita, työmarkkinoille luvatta pyrkineitä ja muita taustaltaan tuntemattomia, ei-toivottuja maahanmuuttajia.
Suurvallat toimivat toisin. Ne vartioivat rajojaan tarkemmin eivätkä salli alueilleen hallitsematonta maahanmuuttoa sisäistä turvallisuutta heikentämään.
Neljänneksi Euroopan unionilta puuttuvat selkeät ulkopoliittiset tavoitteet. Sellainen on taas Kiinalla, Venäjällä ja pian Yhdysvalloillakin: voimistua ja tulla suureksi jälleen. Niillä on myös toimintaohjelmat tavoitteiden toteuttamiseksi.
Euroopan unionille on laadittu useitakin ulkopoliittisia tavoiteohjelmia. Niitä on kuitenkin toteutettu heikosti, jos ollenkaan. Uusin niistä on unionin globaalistrategia viime vuodelta. Senkin keittämiseen osallistui liian monta kokkia. Siitä tuli kuin sekahedelmäsoppa, johon kaikki 28 jäsenmaata saivat lisätä omia mausteitaan maailman parantamiseksi.
Ilman yhtenäistä, selkeästi johdettua ulkopolitiikkaa, ilman riittäviä asevoimia ja ilman tehokasta ulkorajojen valvontaa Euroopan unionista ei voi koskaan tulla varsinaisiin suurvaltoihin verrattavaa toimijaa maailmanpolitiikassa.
Nykymallisesta unionista ei tule koskaan suurvaltaa maailmanpolitiikkaan.
Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.
