Kirjastoautossa työnkuva on kirjava – asiakkaiden kanssa jutustelu on tärkeää, mutta kerran kuljettaja joutui myös istuttamaan kukkasipuleita

0
Pertti Aho lainasi kirjastoautosta pinon historiateoksia. Hän kertoo lukevansa eniten sota- ja henkilöhistoriaa.

Koputukseeni vastataan. Salon pääkirjaston takapihan autotallin avaa mies, josta näen ensin jalat sähköoven noustessa verkkaisesti.
Hänen jalkinevalintansa viestittää syksyn saapuneen, mutta toive intiaanikesästä elää: miehellä on jalassaan vihreät villasukat ja sandaalit. Mies on kirjastoauton kuljettaja Marko Mäkinen, joka toivottaa toimittajan tervetulleeksi seuraamaan kirjastoauton iltavuoroa tiistaina.
Hänen työpaikkansa on pysäköitynä verrattain ahtaaseen autotalliin. Mäkinen on työskennellyt Salon kirjastoautossa neljännesvuosisadan ja kertaa tutut rutiinit.
Työpäivän ensimmäinen puolitoistatuntinen kuluu illan reittiä valmistellessa. Pääkirjastoon palautetut, kirjastoauton kokoelmaan kuuluvat kirjat siirretään takaisin hyllyyn. Jos hyllyissä on vajausta, täydennystä haetaan kirjaston varastolta. Kaikki aineisto ei ole kirjastoauton omaa, vaan osa on lainassa pääkirjastosta.
Mäkisen kollega, Jukka Nortunen nousee bussiin syli niin täynnä kirjoja, että kädenpuristus suoritetaan vasemmalla kädellä. Nortuselle vuosia kirjastoauton palveluksessa on kertynyt neljä, kivijalkakirjaston puolella enemmänkin.
Kaksikko Mäkinen ja Nortunen vastaa Salon kirjastoauton liikennöinnistä, ja useimmiten työvuorot tehdään yhdessä.
Puoli kahden jälkeen miehet siirtyvät auton ohjaamoon. On aika lähteä päivän ensimmäiselle pysäkille.

Kuskin penkille istuu Mäkinen. Miehet vakuuttavat, ettei ajovuoroissa ole selvää työnjakoa, vaan kumpikin ajaa tarpeen mukaan.
Volvon linja-autoalustalle rakennetulla kirjastoautolla ahtaat käännökset vaativat erityistä tarkkuutta. Kokemusta kirjastoauton ajamisesta Mäkiseltä kuitenkin löytyy. Salon neljästä kirjastoautosta hän on ajanut kolmea.
– Ensimmäistä, vuoden 1968 Bedfordia, en päässyt vielä ajamaan, mutta kävin siinä kuitenkin asiakkaana, Mäkinen kertoo.

On kuin jäätelöauton kyydissä istuisi, kun auto kaartaa Salon golfkentän viereiselle parkkipaikalle, jota ympäröivät kerrostalot. Keanne van de Kreeken upea kuvitus kirjastoauton kyljissä kääntää päät, ja lapset ryhtyvät lähestymään pysäköivää autoa varovaisin askelin. Auto täyttyy jälleen ihmistaimista.
Heidän vanavedessään autoon saapuu Pertti Aho poikansa Iisacin, 9, kanssa.
– Olemme aivan vakioasiakkaita. Tämä on pojallekin tärkeää, että aina tullaan, kun kirjastoauto saapuu pihaan, Aho kertoo.
Iisac lainaa joka kerta yhden kirjan ja kaksi elokuvaa. Isää puolestaan odottaa kirjaston tiskin takana puolen metrin pino historiateoksia, jotka on valikoitu varta vasten häntä varten.
– ”Pojat” tietävät minun lukuharrastukseni, minua kiinnostaa fakta, Aho virnistää.
Monet asiakkaista ovat tuttuja pitkältä ajalta. Kuulumiset vaihdetaan liki jokaisen kanssa.

Salon Seudun Sanomat kertoi vuonna 1968 kirjastoauton aloittavan liikennöinnin. Tänä vuonna kirjastoauto viettää 50-vuotisjuhlaansa.

 

Lue reportaasi kokonaan Salon Seudun Sanomista 2.9.2018.