Mäntyniemen herra

0

ANTERO LEPPÄNEN. Kylmän sodan aikana kerrottiin vitsiä, jossa amerikkalainen ja neuvostoliittolainen väittelivät siitä, kumman kotimaa on vapaampi. Kuin ässänä amerikkalainen voitonvarmana esitti, että kuka vain voi Valkoisen talon edessä huutaa: Nixon alas, Nixon on sika. Neuvostoliittolainen ei tuosta hätkähtänyt vaan vastasi, että kyllä meilläkin kuka tahansa voi Kremlin edessä huutaa: Nixon alas, Nixon on sika.
YYA-Suomi on jo kauan ollut vapaa kahleistaan, niinpä täällä voidaan tasavallan presidentistä julkaista muitakin kuin henkilökulttia rakentavia teoksia. Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen kirja tasavallan presidentistä ei ole Saulin Niinistöä ylistävä.
Se ei kuitenkaan ole mitään likasankojournalismia vaan tolkun toimittajien luoma uskottava sekä monipuolinen ja -polvinen henkilökuva Sauli Niinistöstä. Siitä huolimatta häntä vuoden alussa äänestäneiden yhteiskunnallisia makunystyröitä Risto Uimosen kirja maan isästä saattaa kutitella paremmin.

Itseäni eniten olisivat kiinnostaneet vuoden 1987 tapahtumien taustat. Silloin pidetyt eduskuntavaalit nimittäin ratkaisivat Niinistön tulevaisuuden. Valitettavasti kirjassa todetaan pelkät tapahtumat niiden taakse menemättä tai pääsemättä.
Varsinais-Suomen kokoomuspiirin jäsenäänestykseen Salosta asetettiin kaksi ehdokasta: Helena Ahonen ja Sauli Niinistö. Kandidaatit olivat jo tuolloin tunteneet toisensa 30 vuotta, sillä Ahanen oli ollut Niinistön opettaja Pajulan kansakoulussa. Molemmat menestyivät äänestyksessä ja pääsivät eduskuntaehdokkaiksi.
Kun joillekin äänestystulos ei kelvannut, Ahanen luopui vapaaehtoisesti ehdokkuudestaan. Melkoisen taivuttelun jälkeen nainen väistyi miehen tieltä, kirjassa todetaan. Tänään opettaja on luonnollisesti ylpeä presidentiksi päässeestä oppilastaan. Kuka opettaja ei olisi?
Vanhan asian penkominen olisi ollut mielenkiintoista siksi, että Ahasella voidaan katsoa olevan rooli presidentintekijänä. Jos hän ei olisi luopunut ehdokkuudestaan, Suomen poliittinen historia olisi saattanut mennä aivan toisia polkuja.
Näin siksi, että Niinistöllä oli takanaan jo kaksi epäonnistunutta yritystä eduskuntaan. Urheilumielisenä hän tiesi, että kolmannella pudotuksella ollaan aina yksiselitteisesti ulkona.
Pääsy valtakunnan huipulle johtavalle kiihdytyskaistalle ei siis ollut mikään helppo nakki, mutta ura urkeni. Kiteyttäen voi todeta, että tappiot vähenivät ja suurinumeroiset vaalivoitot lisääntyivät mitä vanhemmaksi Niinistö tuli.
Tämän vuoden murskavoitto presidentinvaalissa jää kuitenkin viimeiseksi. Toisen kautensa päättyessä Sauli Niinistö on jo vanhempi kuin Urho Kekkonen uransa huippuhetkellä Etykin isäntänä.

Salo on tunnettu kahden ännän kaupunkina. Nokia on mennyttä, mutta Niinistö on voimissaan. Salolaisten silmissä kansanedustaja Niinistön suosio ei Salossa notkahtanut, vaikka kauan kaivattu moottoritie saatiin huolimatta omasta miehestä valtiovarainministeriössä, ei siis hänen ansiostaan.
Eikä silloinkaan, kun Niinistö jätti oman vaalipiirinsä ja lähti suuremman äänisaaliin perään Uudellemaalle.
Näin jumalat syntyvät, tekijät kirjoittavat.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.