Satavuotias Latvia

0

HEIKKI KOSKI. Latvia viettää marraskuussa itsenäistymisensä 100-vuotisjuhlaa. Tosin puolet tästä ajasta Latvia oli vieraan vallan alistama: sotien aikana vuoroin Neuvostoliiton ja Saksan, sotien jälkeen Neuvostoliiton 1990-luvun taitteeseen asti.
Ensimmäinen vierailuni Latviaan tapahtui 1969, sillä silloinen asuinkaupunkini Pori ja Riika olivat ystävyyskaupunkeja. Seuraavan kerran vierailin vaimoni kanssa Riiassa 1973, jolloin Latvian laulujuhlat täyttivät sata vuotta.

Vuoteen 1973 mennessä laulujuhlat olivat paisuneet suurtapahtumaksi, johon oli latautunut vahva kansallistunne. Tämän kansallistunteen aisti koko ajan, ja se oli läsnä kaikkialla. Tuskin oli mahdollista saada havainnollisempaa esimerkkiä siitä, miten monitahoinen ja kansakuntaa koossapitävä merkitys kulttuurilla oli Neuvostoliiton alistamassa Baltiassa.
Heinäkuussa 1990 kävimme Latvian 20. laulujuhlilla. Verrattuna 100-vuotislaulujuhliin Riiassa vuonna 1973 ulkoiset olosuhteet olivat täydellisesti muuttuneet, vaikka Latvia yhä oli osa Neuvostoliittoa. Kansallishymni Dievs, svēti Latviju oli palannut, kuten lippukin, uutta itsenäisyyttä kohti kulkevan Latvian symboleiksi ilman että esityskieltoa oli missään kumottu.
Viisituntisessa pääkonsertissa yleisö nousi aina seisaalleen, kun kuorot esittivät pitkään kiellettyinä olleita lauluja. Ja todellinen huipentuma oli konsertin päätteeksi esitetty kansallishymni: 10 000 laulajaa lavalla sytytetyt kynttilät käsissään ja 50 000 kuulijaa katsomossa pitivät hymnin päätyttyä pitkän rikkoutumattoman hiljaisen hetken, pisimmän ja vaikuttavimman, missä milloinkaan olen ollut mukana.
Seuraava laulujuhlakäyntimme oli 2003. Latvia oli ollut itsenäinen kaksitoista vuotta. Yhä laulujuhlat olivat suurtapahtuma: pääkonsertissa laulajia lavalla oli 13 000, yleisöä oli useita kymmeniä tuhansia. Mutta enää ei tarvittu uhmakkuutta ulospäin, ei tarvinnut koetella vapauden rajoja eikä tehty laulaen vallankumousta. Omaa itsetuntoa ja yhtenäisyyttä kylläkin pyrittiin kohottamaan.

Laulujuhlavierailut eri ajankohtina ovat kaikkein selvimmin osoittaneet, millainen voima kulttuurilla voi olla kansakunnan kohtaloissa. Historian vääryyksien ei tarvitse olla pysyviä.
Ahdistavan valtakoneiston alta on mahdollista murtautua avarampaan liikkumatilaan, kirjailija Alberts Belsin sanoin saada pää veden pinnan yläpuolelle, jotta voidaan taas hengittää.
Jännitteitä yhä on. Vaikka etupäässä venäläisvähemmistön äänestämä Harmonia sai jälleen syksyn parlamenttivaaleissa eniten ääniä, erimielisyydet venäjän kielen asemasta saattavat yhä estää Harmonian hallitusvastuun.
Sitä paitsi muut puolueet eivät ole pitäneet siitä, ettei Harmonia ole tuominnut Krimin miehitystä, vaan vaatii Venäjän vastaisia pakotteita purettavaksi ja juhlii toukokuista Voiton päivää. Korruptio taas on puolueisiin katsomatta Latvian suuri ongelma.
Mutta Latvia on viehättävä maa, se on meitä lähellä, siihen kannattaa pitää tiivistä yhteyttä.

Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.
heikki.koski@pp4.inet.fi

Jätä kommentti