Isot erot seudun liikuntarahoissa

9
Someron kaupunki on satsannut hyviin liikuntapalveluihin. Uimahalli Loiske avasi ovensa syksyllä 2012.

Salon seudun kuntien rahalliset satsaukset liikuntapalveluihin vaihtelevat huomattavasti. Viime vuonna Someron kaupungin liikuntatoimen kustannukset olivat asukasta kohden 166 euroa, kun samaan aikaan Sauvon kunnan luku oli vain 20 euroa per asukas.
Someron liikuntatoimen kustannukset olivat vuonna 2017 Varsinais-Suomen kuntien korkeimmat ja Sauvon maakunnan alhaisimmat.

Someron kaupunki on järjestänyt liikuntapalveluiden tuottamisen ja liikuntapaikkojen hoidon muista kunnista poikkeavalla tavalla. Kaupunki ulkoisti liikuntapalvelut jo vuonna 1993 urheiluseurojen muodostamalle Someron Liikunnalle.
Someron korkeita liikuntatoimen kustannuksia ei voi kuitenkaan laittaa palvelumallin syyksi. Menneiden vuosien tilastot kertovat, että ennen uuden uimahallin valmistumista kustannukset olivat vain puolet nykytasosta, millä Somero oli Salon seudulla kuntien keskikastia.

Kunnan päättäjät ratkaisevat, miten paljon liikuntaan satsataan. Liikuntapalveluihin panostamista perustellaan usein kuntalaisten hyvinvoinnilla, sillä liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat.
Somerolla uusi uimahalli on ollut todella suosittu, halli on saanut valtavasti hyvää palautetta, ja se on vetänyt paljon uimareita myös naapurikunnista. Näin laskettuna investointi on siis ollut perusteltu, mutta hallin ylläpito myös maksaa.
Salon seudulla toiseksi eniten rahaa asukasta kohden liikuntaan käytti viime vuonna Marttila. Pienessä kunnassa jokainen investointi näkyy nopeasti, kun asukkaita on vähän.
Toisaalta myös Marttila on satsannut tietoisesti liikuntaan. Noin 2 000 asukkaan kunnasta löytyy hyvät liikuntapalvelut tekonurmea ja kuntoportaita myöten.

Mahdollisen sote-uudistuksen alla kunnat tarkastelevat omaa toimintaansa entistä kriittisemmin, sillä tulevaisuudessa taloudellinen liikkumavara vähenee. Tämä tuo varmasti paineita myös liikuntapuolelle.
Someron kaupunki on vähentänyt jo pari vuotta Someron Liikunnalle maksettavaa avustusta, ja linja näyttää jatkuvan myös ensi vuonna.

Urpo

Liikunnan määrästä keskusteltaessa on syytä huomioida myös hyötyliikunta. Se on halpaa, auton käytölle vaihtoehtona jopa rahoja säästävää.

Vaikka Salossa liikuntapuolen asiat on hoidetettu hienosti, pitäisi mielestäni tätä puolta asiasta korostaa entistä enemmän. Aiheeseen kytkeytyy liikunnan lisäksi liikenne ja ympäristön viihtyisyys ja kaikissa vaikutukset ovat positiivisia.

Hyötyliikuntaa

Juuri näin, myös lapset voisi opettaa kulkemaan kouluun ja harrastuksiin joko kävellen, pyörällä tai bussilla, eikä kuljettaa autolla ovelta ovelle.

Vapaa Kanaherra

Meillä on käytännössä koko elämä jalkojen varaan rakennettu. Tärkeää, että lapset oppivat pienestä pitäen liikkumaan paikasta toiseen jalkaisin. Siinähän vapautuu itsellekin aikaa, kun jokainen pääsee itse omiin kotkotuksiinsa. Kun autot saa pelattua pelistä pois, niin siinä on valtava hyöty moneltakin kantilta katsottuna: talous, terveys, ympäristö. Jotkut pikkukaupungithan (ainakin maailmalla) esim. haalivat asukkaita korostamalla pyöräily-ystävällisyyttään yms. seikkoja. Jokuhan voisi asentaa kypäräänsä kameran ja polkaista luontoreitit läpi -> video nettiin. Kuten Urpo tuossa yllä sanoo, niin liikuntapuolta tosiaan kannattaisi korostaa. Jotenkin on jäänyt sellainen mielikuva, että korostuu ennemminkin halpa asuminen ja yhteydet pk-seudulle. Huokeasti nyt voi asua monessa paikassa, mutta se ei… Lue lisää »

Urpo

Lasten opettaminen edellyttää aikuisilta esimerkkiä ja ylipäätään hyötyliikunnalle myönteistä ilmapiiriä kotona. Valitettavan monella hallitseva ajattelutapa sotii tätä vastaan, jolloin käskemällä ei lapsetkaan ala liikkua. Ei ainakaan silloin, kun edes aikuiset eivät halua ymmärtää liikunnan merkitystä tai ulkoistavat sen urheiluseuran tehtäväksi (harrastusten kalleutta manaten).

Surullista on se, että omassa lapsuudessani normaalit arkiset liikuntasuoritukset, esim. muutaman kymmenen kilometrin pyörämatka, ovat nykyään monille paremmista varusteista huolimatta extreme-tason juttuja. Myös aikuisille. Se näkyy monessa asiassa. Parannusta tilanteeseen olisi hyvä etsiä hyötyliikunnan markkinoimisesta.

Liikunnan hyötyä

Hyötyliikuntaa en mitenkään vähättele, mutta meillä kyllä joudutaan lapsia kuskaamaan, että jollakin tavalla ehtivät 15 km:n etäisyydeltä urheilupuistoon harjoituksiinsa. Bussivuoroja kun harvennetaan ja lopetetaan, niin ei niidenkään varaan voida laskea. Toki sitä voisi jälkikasvua ohjeistaa, että ’harrastakaa vain sellaisia juttuja, joihin omin voimin pystytte itsenne kuskaamaan’, mutta hieman saattaisi syrjäytymistä tulla esiin, kimpaantumista ainakin.

Kuskaamisen ansiosta lapset sentään liikkuvat neljästi viikossa sen sijaan, että senkin ajan räpläisivät kännykkää.

Urpo

Tietenkään aina hyötyliikunta ei ole tarkoituksenmukainen tapa kulkea matkoja. Mutta silti siinä on valtava potentiaali. Toivottavasti sitä ei hukata keskittymällä etsimään syitä, miksi juuri minä en voi asialle mitään tehdä. Parempi vaihtoehto on miettiä, milloin voin kulkea jonkun matkan lihasvoimalla. Esim. käydä töissä, kaupassa, torilla, kirjastossa tai kaverin luona. Kannattaa myös muistaa, että vuodessa ei läheskään jokaisena päivänä sada räntää, eikä aina ole kiire tai ole tarvetta kuljettaa sementtisäkkejä. Kaupungeissa autolla tehtävistä matkoistakin on erään tutkimuksen mukaan noin puolet pituudeltaan alle 3 km ja suurin osa alle 5 km.

Vapaa Kanaherra

Muutamia vuosia takaperin lueskelin Blue Zones -alueista. Nämä olivat sellaisia alueita, joissa asui tutkijoiden mukaan poikkeuksellisen paljon yli 100-vuotiaita ihmisiä. Tutkijaryhmä alkoi selvittelemään sitä, miksi näiden alueiden ihmiset ovat pitkäikäisiä. He listasivat yhdeksän pitkäikäisyyttä edistävää syytä, joista pyramidin huipulla on lenkkitossut, ”Move Naturally”: ”The world’s longest-lived people don’t pump iron, run marathons or join gyms. Instead, they live in environments that constantly nudge them into moving without thinking about it. They grow gardens and don’t have mechanical conveniences for house and yard work.” Nudge, suomeksi tuuppausta tarkoittava nimi tulee käyttäytymistaloustieteilijöiden Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin päätöksenteon ohjaamista käsittelevästä kirjasta, joka… Lue lisää »

Urpo

Keskellä ei mitään voi olla itse asiassa keskellä kaikkea. Metsä tarjoaa hulppeat mahdollisuudet ulkoiluun, sienten ja marjojen keruuseen, metsätalouden harjoittamiseen, metsästykseen, retkeilyyn ja moneen muuhun asiaan. Lisäksi tuolla on yleensä puhtaampi ilma kuin kaupunkimaisemmalla alueella, ja luonnon monimuotoisuus kehittää vastustuskykyä paremmin kuin kaupungin supistunut luonnon monimuotoisuus jne.

Ainoat reunaehdot ovat, että ihmisen täytyy viihtyä tuolla eikä rakentaa elämäänsä vain keskustassa olevien palveluiden varaan. Lisäksi kunnan pitää järjestää välttämättömät palvelut kuten koulut. Mutta jos nuo ehdot toteutuvat, automaattisestihan siinä eletään blue zone-alueella.

Salosta puhuttaessa ei ole kyse mistään erämaasta, vaan vanhan Salon ympärillä olevista kylistä ja taajamista.

Vapaa Kanaherra

Pahoittelut, tarkoitin oikeastaan tuolla keskellä ei mitään näitä ”kovan rahan” ihmisvarastoja.

Esimerkiksi valtavat kerrostalokompleksitalueet Helsinki-Vantaan ja Hämeenlinnanväylän välissä. Näissä paikoissa ei ole käytännössä mitään muuta kuin ”hyvät liikenneyhteydet”. Hakattu metsä, lentomelu, ei palveluita kivijaloissa jne.

Sitten kun maksaa isolla rahalla parkkipaikan itselleen, niin pääsee autolla kivasti suhauttelemaan jumboon. Kai siellä joku bussikin kulkee.