Väärin voitettu

0
Vilpas on raapinut kahdeksan niukahkoa voittoa yhdeksästä ottelusta. Juho Nenonen pyrki viemään pallon Karhubasketin Rene Rougeaulta keskiviikon ottelussa Salohallissa.

Vilppaan miesten korisliigajoukkueen päävalmentaja Joonas Iisalo lanseerasi viime viikon voitokkaan kotiottelun jälkeen termin ”väärin voitettu”. Hän purki harmitustaan siitä, kuinka Vilppaalta odotetaan päävalmentajan näkemyksen mukaan liikaa.

Purkaus oli tervetullut, sillä se herättää paljon ajatuksia. Miksi joukkueelta odotetaan paljon, ja miksi alkukausi ei ole ollut erinomaisesta tulosrivistä huolimatta pelillisesti erinomainen? Syitä on lukuisia.

1) Voittamiseen turtuminen, joka voi tapahtua todella nopeasti. Iisalon ensimmäisellä päävalmentajakaudella kaksi vuotta sitten vahva alkusyksy tuli suurelle yleisölle yllätyksenä. Jokainen voitto säväytti, kun Vilppaan oli totuttu häviävän useamman ottelun kuin voittavan.

2) Lokakuussa peliesitykset Salohallissa olivat yleisesti hieman heikompia kuin vieraskentillä. Kun viime kaudella Vilpas voitti kolme neljäsosaa runkosarjan kotiotteluistaan vähintään 15 pisteellä, nyt tämän kokoluokan voittoja ei ole vielä yhtään koko kaudelta.

Kotona joukkue on tehnyt keskimäärin 82,8, vieraissa 97,6 pistettä. Tämä suuri ero vaikuttaa yleiseen mielikuvaan, jota Iisalo itsekin pönkitti Kobrat-kotiottelun jälkeisillä kommenteillaan.

3) Tämänhetkisessä joukkueessa ei ole niin säkenöiviä yksilöitä kuin vuosi sitten. Kun Aaron Jones donkkasi viime kaudella onnistuneesti yhteensä yli 200 kertaa, tällä kaudella yleisöä sytyttävät donkit ovat jääneet vähiin.

Jones valittiin liigan parhaaksi ulkomaalaisvahvistukseksi viime keväänä, Juwan Staten toissa kaudella. John Jordan toi oman koko liigan huippupelaajan lisänsä puoleen viime kauden runkosarjasta.

Tällä kaudella Vilppaan paras pistemies löytyy koko liigan tilastoista vasta sijalta 26.

4) Vilppaan joukkue on pelaajaprofiililtaan vähintään samaa tasoa kuin viime vuonna. Kotimaisten pelaajien osalta ainoat merkittävät muutokset olivat Matias Ojalan lähtö ja Henri Kantosen saapuminen. Kun Aatu Kivimäki ja Miikka Luosmaa ovat jälleen vuoden kokeneempia ja Luosmaan osalta myös aiempaa terveempiä, tulosta pitääkin odottaa. Joukkueen budjetti on nyt yli tuplasti suurempi kuin kaudella 2014–2015.

Käytännössä kaikkeen edellä lueteltuun on kuitenkin helppoa nostaa vasta-argumentit, jotka kertovat Vilppaan olevan tälläkin kaudella hyvällä tiellä. Käännetään siis kohdat 1–4 ympäri.

1) Voitot eivät ole aina tällä kaudella säväyttäneet, mutta joukkue on niiden avulla luonut itselleen jo nyt mukavasti puskuria (oletettaviin) päävastustajiinsa. Lisäksi etenkin Kobrat on osoittanut Salohallin vierailunsa jälkeenkin pelaavansa ennakko-odotuksia parempaa peliä – niin kauan kun joukkue välttää avainpelaajien loukkaantumiset.

2) Tuloksellisesti kotipelit olivat lokakuussa nihkeämpiä, mutta ne selittyvät pitkälti kaukoheittopelillä. Kolmoset ovat uponneet vieraissa kovalla tarkkuudella, ja kun samat prosenttiosuudet alkavat edes lähestyä Salohallissa, on jälki vastustajille tuhoisaa.

3) Superyksilöiden tilalle on tullut eilenkin nähty äärimmäinen tasaisuus. Kuusi pelaajaa on tehnyt ottelua kohti yli kymmenen pistettä, Mikko Koivistokin lähelle kaksinumeroisia lukuja. Tälläkin nihkeähköjen voittojen alkukaudella joukkue on latonut keskimäärin yli 90 pistettä jokaisessa ottelussa.

Joukkueessa on Korisliigan mittapuulla valtava potentiaali hyökkäykseen ja aikanaan ulkomaalaispelaajatilanteen vakiintuessa myös puolustukseen.

4) Täydennetään tätä kohtaa vielä sillä, että Vilppaan laaja pelaajamateriaali pelaa joukkueen pussiin yhä enemmän kauden mittaan ja yksittäisten ottelujen lopuissa. Osittain näin on jo tapahtunut, kuten esimerkiksi Seagullsin ja Ura Basketin peliä romahduttaneet loukkaantumisaallot kertovat. Salolaisryhmässä yhden tai vielä kahdenkaan pelaajan puuttuminen ei tunnu samalla tavalla.

Jätä kommentti