Vallatonta menoa

0

ANTERO LEPPÄNEN. Eurooppa on myllerrysten kourissa. EU natisee liitoksissaan. Aika näyttää, kuinka suuren murtuman Britannia – oma unioninsa sekin – yhteisölle aiheuttaa.
Euroopan unionin äärimmäisellä itälaidalla Suomi-neito varjelee koskemattomuuttaan miesten maailmassa. Miehiä on montaa eri sorttia kuten on presidenttejäkin.

Sauli Niinistö eroaa esimerkiksi kahdesta virkaveljestään Vladimir Putinista ja Emmanuel Macronista varmaan monessa suhteessa. Yksi eroavaisuus on se, että mielipidekyselyissä vain hänen kansansuosionsa on nyt yltänyt sellaiselle tasolle, jolle yleensä vain epädemokraattisten maiden johtajat pääsevät.
Jotta Putin saavuttaisi niinistömäisen kannatuksen, hänen täytyisi tuplata nykyinen suosionsa. Macronin korjauskerroin puolestaan on noin neljä. Suurvallan hallitseminen on ilman muuta vaativampi tehtävä kuin lilliputin johtaminen, mutta eivät valtakunnan suurempi pinta-ala ja väkimäärä eroa kokonaan selitä.
Venäjän ja Ranskan päämiesten valtaoikeudet ovat huomattavasti laajemmat kuin heidän suomalaisen kollegansa. Suomen presidentillä ei ole lautaspaikkaa EU-kokouksissa, ainoa pöytävieras siellä on pääministerimme.
Suomen perustuslakiin kirjattu neljän kohdan lista tasavallan presidentin päätösvaltaan kuuluvista asioista on lyhyt kuin minihame 1960-luvulla. Kaiken vallasta riisumisen jälkeen presidenttiä ei tällä vuosituhannella ole voinut kutsua edes puolivallattomaksi. Vertaus Nuutinpäivän joulukuusen olisi kuitenkin selvästi yliampuva.

Perustuslain uudistamisen – joidenkin mielestä muuttamisen – jälkeen Suomi on hyväksytty kuuluvaksi laajaa parlamentarismia toteuttavien maiden joukkoon. Se on kansanvallan näkökulmasta katsottuna sangen positiivinen pointti.
Ranska ja Venäjä muutaman muun eurooppalaisen valtion lisäksi puuttuvat tuosta joukosta. Nykyinen päämiehemme Sauli Väinämö ei nimestään huolimatta ole kuningas, eikä hänestä voi Urkkiakaan tulla.
Muutetun perustuslain myötä presidentti Kekkosen haamu siirrettiin lopullisesti nahkurin orsille. Siellähän kuningas Väinön haamu on jo vuosisadan yksinään nököttänyt.
Haamujen hengessä joka joulukuun kuudentena päivänä toistuva kättelyseremonia on saanut – jos mahdollista – yhä keskeisemmän aseman: jopa kolme miljoonaa seuraajaa.
Edustuksellinen demokratia toimii, vaikka mitään päätöksiä ei noin 1 700 pään vilinässä tehdäkään. Seuraavina päivinä ainakin iltapäivälehdet tahkoavat muhkeaa tiliä.

Valtaoikeuksien vähäisyys pienentää luonnollisesti myös vastuiden kokonaismäärää. Sauli Niinistöltä puuttuu mandaatti antaa sellaisia lupauksia, joita Emmanuel Macron Ranskan kansalle jakeli.
Selkä seinää vasten hän kertoi hiljakkoin 100 euron palkankorotuksesta pienipalkkaisille, eläkeläisten veronkorotuksista luopumisesta ja dieselin hinnankorotuksen siirtämisestä.
Venäjän presidentin valtaoikeuksista on mustaa valkoisella, mutta naapurimaasta kertovista uutisista saa sen kuvan, että Putinin levittämä hämähäkinverkko ylittää sekä presidentillisen reviirin että valtakunnan rajat.
Pumaka on pumaka ja praktika on praktika, totesi aikoinaan jo Isä Aurinkoinenkin.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.