Tekopyhyyttä muovikelmussa

0

JUHA RUUSUVUORI. Suurin osa maailman ihmisistä arvelee olevansa muita fiksumpia. Tämä on helppo havaita, kun vähän pläräilee niin sanottua sosiaalista mediaa. Kaikki järkevät ja viisaat ihmiset esimerkiksi Pohjoismaissa kannattavat luonnonsuojelua ja ekologisia ratkaisuja.
Vähitellen ovat isot firmat ja osuusliikkeet kallistuneet näiden ympäristötalkoiden kannalle. Esimerkiksi X-ryhmän kaupoissa (kutsun niitä nimellä X, jotta en vähentäisi tämän vipusen ilmoitustuloja) on myytävänä läpinäkyviä uudelleenkäyttöpusseja, joissa voi punnita vihanneksensa.
Se on tosi hyvä idea. Mutta samaan aikaan olen nähnyt hämmentävää kehitystä: melkein kaikki vihannekset alkavat olla yksittäispakattuja. Kun ostat kurkun, saat sille muovikääreen valmiiksi. Sama juttu paprikan kanssa. Mitä tämä tarkoittaa? Tuleeko kohta jokainen peruna omassa kelmussaan? Jossa on värikuva viljelijän kuonovärkistä?

Muovia on siis pakko ostaa paitsi X-ryhmällä, myös Y- ja Ö-ryhmän kaupoissa, halusi sitä tai ei. Usein on mahdotonta käyttää omia punnituspussukoita, koska hedelmät on pakattu valmiiksi muovitoosiin. Puhumattakaan mikroaterioista. Ja niin edelleen.
Kaikki Pohjolan älykkäät ja sivistyneet ihmiset (joita muuten on 99,9 % kaikista) tietävät jo nyt, että muovi murhaa meren. Alun perin on kaikki elämä syntynyt meressä, ja nyt me palkitsemme meren tunkemalla sen täyteen muovirasioita, joissa olemme ostaneet viikunoita ja luumuja.
Modernissa Suomessa olimme tottuneet siihen, että yhteiskunta hoitaa kaikki vaikeat asiat, se on antaa meille työtä ja asunnon ja hoitaa vanhuksemme. Tässä postmodernissa Suomessa me tiedämme, ettei näin tapahdu. Eikä yhteiskunta nouki meidän roskiammekaan.

Tekopyhyys on osa yhteiskunnan omaa rakennetta. Meillä on hallitus, joka paasaa sähköautojen puolesta, mutta ei tee mitään laskeakseen radikaalisti niiden verotusta.
Meillä on valtiomahti, joka vaatii ympäristöystävällistä energiaa ja samaan aikaan antaa tuottaa turvetta, joka on yhtä vaarallista kuin hiili.
Meillä on pasifistinen valtio, joka ei halua viedä aseita kriisialueille, mutta on lisännyt myyntiä Lähi-idän häikäilemättömille sheikeille ihan mukavasti.
Mutta yksilönä ei kannata ruveta kyyniseksi. Minä voin aina istuttaa puita, opetella laskemaan asuntoni sisälämpötilaa ja ottaa mukaan pussin, johon tunkea tomaattini. Ihan ilman viranomaisten apua.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.