Aistien rajamailla

0

REIMA SUOMI. Jos pitää valita jokin sairaus, on toki lottovoitto saada vaivakseen värisokeus, esimerkiksi verrattuna varsinaiseen sokeuteen tai moneen muuhun sairauteen.
Itse olen tämän lottovoiton saanut, ja jatkuvasti kun asia tulee ilmi, kysellään millainen on värisokean maailma. Minäpä kerron. Oma värisokeuteni liittyy ennen muuta vihreän ja ruskean sävyjen täydelliseen sekoittumiseen.

Kymmenen prosenttia lukijoista, pääosin miehiä, voi jättää tämän tietysti lukematta, heillähän on myös omakohtaisia kokemuksia. Vaikka silmien luulisi olevan samanlaisia kaikilla, naisista vain 0,5 prosenttia kärsii värisokeudesta. Syynä on perinnöllisyys.
Ensimmäisen kerran sain konkreettista satikutia värisokeudestani kansakoulun piirustustunnilla, kun menin värittämään yhdessä kumppanini kanssa tekeillä olevan kuuset ruskeiksi. Satikutia siitä tuli.
Pääosin värisokean elämä on aivan normaalia elämää. Liikennevalot kyllä huomataan, ja esimerkiksi sähkökaapelien värit on onneksi määritelty riittävän erotusvoimaisiksi.
Monista ammateista täytyy kuitenkin luopua. Lentäminen ei tulisi kyseeseen, ei rautatietyökään. Käytännössä odottaisin suuria vaikeuksia esimerkiksi lääkärin ammatissa. Mikä tahansa ammatti, missä värien tulkinta ja käsittely olisi keskeisessä roolissa, olisi haastava. Graafisen tietokonepelin suunnittelijana voisi tulla sama satikuti kuin kansakoulun piirtoharjoituksissanikin.
Tämänkin perimän kanssa ollaan yhä hengissä. Oletan, että luontoäiti kompensoi puuttuvia kykyjä toisilla. Itse olen erittäin hyvä esimerkiksi etsimään neli- tai useampilehtisiä apiloita. Sieltä ne vain paistavat esiin vihreästä massasta.
Luonto on ehkä antanut värisokealle tavallista paremman hahmontunnistuskyvyn.
Vapauttavaahan tämä värisokeus on toki myös. Ei tarvitse ottaa kantaa sisustusratkaisuihin, vaatteisiin yms. Maalikaupassa käynnin voi jättää suosiolla muille.
Syksyiseen metsään on turha mennä, pääosa sienistä jää tunnistamatta, eivätkä mustikat tai puolukat loista massasta.

Mitä minun ja kaltaisteni hyväksi voitaisiin tehdä?
Lähetän pienen vinkin Kaliforniaan Microsoftille. Kun Excelissä tai Powerpointissa tehdään graafisia esityksiä, ohjelmisto voisi ainakin huomauttaa, että valitsevasi värit eivät ehkä ole värisokean helposti tulkittavissa.
Jos ohjelmisto ei vielä autakaan, jokainen voi miettiä tykönään graafisten esitystensä värivalikoimaa. Viisi prosenttia kansasta kiittäisi taiten valituista väreistä.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.

Jätä kommentti