Kotka, joka ei saanut kasvaa aikuiseksi

2
Matti Nykäsen noin 31 vuoden takaiset kolme olympiakultamitalia eivät unohdu. (kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen)

”Käykää ostamassa mansikkasiideriä! Kaksi euroa pullo! Sitä Mattikin juo!”

Kankaanpääläisen hotelli-ravintolan juontaja kuuluttaa nelinkertaisen olympiavoittajan Matti Ensio Nykäsen lavalle ja muistuttaa humalaisia pohjoissatakuntalaisia nuoria, että kolikolla pääsee vielä syvempään humalaan.

Nykäsen piti esiintyä samassa ravintolassa jo muutamaa kuukautta aiemmin, mutta hän ei jostain syystä ilmaantunut paikalle. Nyt hän on kovassa vireessä: vaaleat farkut ovat vedetty kainaloon asti, mustassa rokkinahkatakissa on hapsuja, ja kaiuttimista kuuluu laulua, vaikka laulajan suu ei liiku.

On pelkästään surullista, että päällimmäisin muistikuvani täysin poikkeuksellisesta suomalaisurheilijasta on tämä: lauma räkänokkia röhöttämässä elävälle legendalle.

Muistan kyllä arkistonauhoista Mäserin poolosta putkahtavat pyöreät posket, Carreran hyppylasien takaa loistavat silmät, alkuräjähdystä muistuttaneen ponnistuksen, ylipitkien hyppyjen päätteeksi tehdyt tasajalka-alastulot ja Kneisselit olalla annetut kryptiset kommentit. Mutta kuulun siihen sukupolveen, joka ei elänyt näitä hetkiä. Siksi Nykästä on vaikea muistella pelkästään hyvällä.

Tekisi mieli syyttää omaa ammattikuntaani Nykäsen kohtalosta, mutta mistä minä tiedän, käytettiinkö Mattia hyväksi vai suojeltiinko häntä? Sen tiedän, että media teki hänellä rahaa ja päinvastoin. Selkääntaputtelijoita riitti, ja siideriä tuli pöytään pyytämättä.
Mutta oliko lopulta suurikaan ihme, että kaikki päättyi aivan liian aikaisin?

Nykänen uhrasi itsensä jo aikaisin mäkihypyn alttarille. Hän hyppäsi ensimmäistä kertaa Jyväskylän Laajavuoren mäestä lähes päivälleen 41 vuotta sitten. Kotiin saapuessaan hän jätti isä-Ensiolle lapun, jossa luki: ”Hei isi. Hyppäsin petonista 88 metriä. Elä suutu. Terveisin Masa.”

Huippu-urheilu oli Nykäselle ääriurheilua, jossa ei ollut tilaa nuoruudelle tai aikuiseksi kasvamiselle. Nykäselle annettiin aivan liikaa anteeksi peruskoulusta lähtien, koska hänellä oli poikkeuksellinen lahja.

Ja kun hyppy kulki ja kultaa satoi, kolme sukupolvea kiihottui kerralla. Siinä kontekstissa baaritappelut, kioskiryöstö ja rattijuopumus olivat lopulta vain kultaa kirkastavia varjoja. ”Matti on Matti”, virnisteltiin.

Nykäsen ura huipulla oli poikkeuksellinen, mutta ei poikkeuksellisen pitkä: hän voitti maailmanmestaruuden 18-vuotiaana ja oli parhaimmillaan 24-vuotiaana. Uran viimeiset vuodet olivat selkävammojen kanssa taistelua. Viimeisen kerran hän tuli tornista alas kesällä 1992 vain 29-vuotiaana.

Samana vuonna hänestä tuli todennäköisesti ensimmäinen laulutaidoton artisti, jonka levy on myynyt kultaa. Mutta se oli vain osa prosessia, jossa mäkihyppääjästä tuli syöksylaskija. Alkoholismin sivutuotteena syntyi satoja lööppejä, strippausta, avioeroja, pahoinpitelyitä, puukotus ja kolme vuotta vankilassa.

”Kotka on laskeutunut”, brittilehti The Times otsikoi lokakuussa 2004, kun Nykänen tuomittiin ensimmäistä kertaa ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä.
Mutta Nykänen onnistui ponnistamaan pohjalta aina pinnalle. Keikkaelämä ja mäkitorni kutsuivat taas, ravintolat täyttyivät ja meriittilistaan lisättiin veteraanien maailmanmestaruus.

– Miten ihmeessä tuolta saatanan montusta on voinut nousta normikansalaiseksi? Ehkä se johtuu urheilutaustasta. Että on elämäniloa ja poltetta ja halua rakastaa tätä maailmaa. Ehkä se on se syy, miksi tässä vielä ollaan, Nykänen pohti kaksi vuotta sitten Ylen Urheilu-Suomen haastattelussa.

Nyt kotka on noussut viimeiselle lennolleen – eikä kukaan ole suuttunut vaan surullinen.

2
Jätä kommentti

1 Comment threads
1 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
2 Comment authors
Mauri Nurmi

Hieno kirjoitus Matti Nykäsestä, joka oli loistava urheilija, mutta ”huono ihminen”

Salla Tuomi

Matti Nykänen oli huippu-urheilija ja moninkertainen maailmanmestari, mutta loppuen lopuksi vain ihminen. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. Alkoholismi on sairaus, jonka sivutuotteita ovat mm. väkivalta ja rikokset. On todella ikävää, ettei hän päässyt eroon alkoholismistaan eläessään, mutta uskon, että hän on nyt paremmassa paikassa, jossa sairautta eikä kipua enää ole.

Matti Nykäsestä on kirjoittettu paljon ja tullaan varmasti vielä kirjoittamaankin. Mutta jokainen, joka ei häntä henkilökohtaisesti tuntenut, jättäköön hänen arvostelemisen

Kuka meistä on hyvä tai paha ihminen? Kaikki meistä ovat varmasti kumpaakin.

Omaisille lohdutusta syvään suruun.
Antaa hyvien muistojen jatkaa elämää.
Minä henkilökohtaisesti muistan hänet mäkikotkana, jonka hyppyjä lapsena katsoin.
Lepää rauhassa Matti ❤