Mitä kuuluu nyt? -sarjassa palataan takavuosina tehtyihin haastatteluihin – Nokia-taustainen Hanna Kaskinen opiskeli sairaanhoitajaksi

0
– Kierrätän ja lajittelen kaiken mahdollisen. Viimeksi kierrätin myös avainnippuni: se tippui vahingossa energiajäteastiaan, ja minun piti teettää kaikki avaimet uudestaan juuri ennen Afrikan matkaa, Hanna Kaskinen muistelee huvittuneena. Kuva: SSS/Marko Mattila

URA NOKIALLA VAIHTUI TENTTIKIRJOIHIN

Rohkea elämänmuutos teki Hanna Kaskisesta onnellisen naisen.

(julkaistu Salon Seudun Sanomissa 8.1.2006)

Salolainen Hanna Kaskinen teki syksyllä 2003 sen, mistä monet työssäkäyvät vain haaveilevat: hän otti lopputilin ja ryhtyi opiskelemaan aivan uutta alaa.
Kaskinen työskenteli ennen Nokian eettisten asioiden asiantuntijana ja matkusteli ympäri maailmaa kartoittaen Nokian alihankkijoiden eettisiä toimintatapoja.
Hän tunsi tekevänsä tärkeää työtä, mutta jotakin jäi silti puuttumaan. Hän kaipasi konkreettista auttamista ja kosketusta ihmisiin.
Kun Kaskinen jätti Nokian ja ryhtyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi, yksinhuoltajaperheen tulot romahtivat.
Siitä huolimatta Kaskinen ei ole katunut ratkaisuaan hetkeäkään. Optiosäästöjen turvin päätös elämänmuutoksesta oli helppo tehdä.
– Urani on oikeastaan mennyt koko ajan alaspäin. Mutta kaikki on johtunut omista valinnoistani, Kaskinen toteaa.
Kaskisen unelmana on auttaa jonakin päivänä ihmisiä jossakin kehitysmaassa. Hän on miettinyt, ettei avuntarvetta tarvitse etsiä itänaapuria kauempaa.
– Voisin kehittää Venäjällä esimerkiksi perusterveydenhuoltoa, hän suunnittelee.

 

HANNA KASKINEN ON ONNELLINEN, EIKÄ HÄPEÄ TUNNUSTAA SITÄ

Nokian eettisten asioiden asiantuntija vaihtoi uran sairaanhoitokouluun.

Salolainen Hanna Kaskinen kutoo uusia teriä iloisenraidallisiin sukanvarsiin, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. Vanhojen villasukkien korjaaminen ei ensi ajattelemalla tunnu entisen Nokian eettisten asioiden asiantuntijan ja optiomiljonäärin askareelta. Kaskisen kohdalla ei olekaan kysymys rahasta, vaan elämäntavasta. Hän myöntää olevansa ympäristöhihhuli.
– Olen sisustanut kotini kierrätystavaroilla, ja kaikki päälläni olevat vaatteet ovat kirpputorilta. Lähdettyäni Nokialta en ole ostanut uusia vaatteita, paitsi kenkiä ja alusvaatteita. Lisäksi kierrätän kaikki mahdolliset jätteet ja kävelen reppu selässä ruokakauppaan, Kaskinen kuvailee.
– Tunnenkin syyllisyyttä siitä, että minulla on liian iso talo ja saastuttava auto. Tyttäreni ratsastaa, ja kuljetan häntä kisoihin. Muuten minulla ei varmaan autoa olisikaan. Tunnen huonoa omatuntoa siitäkin, että minulla on elävä joulukuusi, hän naurahtaa.
Kaskinen käänsi kaksi vuotta sitten elämässään uuden sivun. Syksyllä 2003 hän irtisanoutui Nokialta ja lähti Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Hän ei kadu päätöstään hetkeäkään.
– Suomessa hävetään tunnustaa, että on onnellinen, mutta minä myönnän, että olen tällä hetkellä onnellinen, Kaskinen sanoo.

Inhimillisen kosketuksen kaipuu
Kaskisen mukaan hänen valintansa perustui itsekkäisiin syihin. Hän lähti toteuttamaan unelmaansa, joka on ihmisten auttaminen kehitysmaissa.
– Haluan nähdä ihmisen iloisen ilmeen, kun hänelle tapahtuu jotakin hyvää. Haluan myös voida todeta, että minä olen saanut sen aikaan, vaikka tiedän, että entisessä työssäni olisin saanut vielä enemmän aikaan, Kaskinen selittää.
– Kun taustallani oli iso firma, työtä oli helppo tehdä: Nokian edustajana minua kuunneltiin ja pääsin puhumaan minne vain. Mutta silti halusin lähteä opiskelemaan, hän jatkaa.
Kaskinen palasi koulun penkille 15 vuoden tauon jälkeen. Hän valmistui kauppatieteen maisteriksi vuonna 1988, jonka jälkeen työskenteli Partekissa business controllerina. Sieltä hänet headhuntattiin Nokian talouspuolelle.
Kaskinen ehti työskennellä Nokialla kahdeksan vuotta, mistä kuutisen vuotta ympäristöasioiden ja eettisten asioiden parissa. Viimeiset vuodet hän vastasi Nokian alihankkijoiden eettisistä tuotantotavoista ja kiersi tarkastusmatkoilla ympäri maailmaa. Hänen työnsä sai julkisuutta vuonna 2004 valmistuneen dokumenttielokuvan ”Säädyllinen tehdas” myötä, joka nähtiin TV2:ssa.
– Se oli tärkeää työtä, jossa pystyin vaikuttamaan asioihin, mutta jäin kaipaamaan inhimillisempää kosketusta. Ehkä se oli sysäys ratkaisulleni, Kaskinen pohtii.
– Jotkut sanovat, että kyse oli neljänkympin kriisistä, mutta sitä en myönnä.
Kaskinen ei suinkaan irtisanoutunut siksi, ettei olisi viihtynyt tehtävässään.
– Tykkäsin työstäni kuin hullu puurosta, mutta en uskaltanut jäädä odottamaan, koska olin jo yli 40-vuotias ja saanut tämän idean päähäni. Työni sisältöä minulla on kyllä ikävä ja valtaa. Vallalla en tarkoita statusta, vaan sitä, että pystyy vaikuttamaan asioihin.

Tulot putosivat ihan hyvästä nollaan
Kaskinen päätyi Turun ammattikorkeakoulun Salon yksikköön. Se tuntui hänestä ihanteelliselta vaihtoehdolta, koska siellä oli mahdollisuus opiskella sairaanhoitoalaa englannin kielellä ja keskittyä kehitysyhteistyöhön.
– Minua jännitti, pääsenkö opiskelemaan. Sisar hento valkoinen -kategoriaan en nimittäin mahdu millään, Kaskinen nauraa.
Kun Kaskisen teini-ikäiset lapset saivat tietää äidin ryhtymisestä opiskelijaksi, nuorempi totesi, että jatkossa heillä tulee olemaan paljon vähemmän rahaa käytössä – ja niin kävikin.
– Tuloni putosivat ihan hyvästä nollaan, mutta minulla oli sen verran säästöjä, että pystyin lähtemään opiskelijaksi. Siinä mielessä minun oli helppo tehdä tämä ratkaisu. Siksi en haluaisikaan nostaa päätöstäni jalustalle, sillä on aivan eri asia tehdä tällaisia ratkaisuja, jos joutuu miettimään, mitä saa ostettua, Kaskinen painottaa.
Kaskinen otti kerran vastaan Nokian työntekijöilleen jakamat miljoonaoptiot. Seuraavista hän kieltäytyi periaatesyistä. Tieto tästä tuli julkisuuteen tv-dokumentin yhteydessä, ja sen jälkeen Maarit Tastula haastatteli häntä Punainen lanka -ohjelmassa otsikolla Nokiamiljonääri hylkäsi markkinatalouden. Tämän seurauksena hän sai ihmisiltä monenlaista palautetta: paljon haukkuja, mutta myös yhden kosinnan.
– Ihmisten ei pidä kuvitella, että kylpisin rahassa, hän huomauttaa.
Uran vaihtaminen opiskeluun on muuttanut Kaskisen elämää myös siten, että hän on enemmän kotona.
– Lasten mielestä olen nyt myös paljon rennompi. He ovat tilanteeseen ihan tyytyväisiä, Kaskinen kertoo.

Venäjälle terveydenhuoltoa parantamaan?
Kaskisen opinnot ovat jo niin pitkällä, että hän sai joulun alla päätökseen kolmen kuukauden työharjoittelun Swasimaassa eteläisessä Afrikassa. Hän työskenteli sairaalassa ja pienillä maaseutuklinikoilla. Mukana matkalla oli myös 14-vuotias tytär Martta.
– Näin ja koin hirveästi, mutta ammatillisesti opin ainoastaan kätilön hommia. Näin sen, että Swasimaassa ei synnyttäjien kanssa tunteilla. Nainen käy sairaalassa synnyttämässä ja lähtee pois. Sain nähdä erilaista elämää ja hoitotyötä, Kaskinen summaa.
Työharjoittelu ja koko koulutusohjelma ovat olleet Kaskiselle pieniä pettymyksiä. Hän ei ole oppinut niin paljon, kuin olisi kuvitellut.
– Ehkä tämän ikäisenä katsoo koulutusta liiankin kriittisesti, kun on nähnyt jo paljon ja kouluttanut itsekin ihmisiä.
Tällä hetkellä Kaskinen pyrkii Punaisen Ristin katastrofityöntekijän kurssille, ja vuoden päästä hän valmistuu sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen hän aikoo mennä muutamaksi vuodeksi töihin pääkaupunkiseudulle.
– En kuvittelekaan, että olisin heti valmis kehitysyhteistyöhön. Ensin minun pitää luoda oma tapani tehdä sairaanhoitajan työtä. Kun valmistun, Martta menee lukioon ja hän haluaa Helsinkiin, missä myös vanhempi lapseni Erno käy lukiota. Silloin meidän molempien on järkevää lähteä sinne, Kaskinen miettii.
Työharjoittelun aikana Kaskinen oivalsi, että muutaman vuoden hoitotyön jälkeen hän haluaa yhdistää vanhan uransa, hoitotyön ja kehitysyhteistyön.
– Olen miettinyt, että lähinnä Suomea oleva kehitysmaa on Venäjä. Voisin kehittää Venäjällä esimerkiksi perusterveydenhuoltoa, hän visioi.
Kaskinen ei malta jättää käyttämättä hyväkseen taloustaustaansa, mikä oli hänen valttinsa myös Nokialla.
– Pystyin puhumaan ympäristöasioista taloustermein, mikä toi minulle uskottavuutta. Pelkällä humanismilla on turha kuvitella saavansa asioita eteenpäin, hän kiteyttää.

Lue mitä Hanna Kaskiselle kuuluu nyt 2.2.2019 Salon Seudun Sanomista. 

Jätä kommentti