0

LIISA WRIGHT. Kysyin laajemmassa tuttavapiirissäni käsityksistä ja suhtautumisesta ilmastonmuutokseen. Vastaukset olivat yhteneväisiä virallisten tutkimusten kanssa.
Ilmaston lämpeneminen myönnetään tosiasiaksi ja pääosin ihmisen aiheuttamaksi. Tästä oli vain yksi poikkeava näkemys.
Kysyin myös, mihin toimenpiteisiin vastaaja on ryhtynyt pienentääkseen hiilijalanjälkeään. Vastaukset tähänkin olivat samassa linjassa muiden selvitysten kanssa. Yleisimmin kerrottiin tunnollisesta kierrätyksestä, vaikka siihen toivottaisiinkin lisää ohjeita. Ja riittävästi ja riittävän lähellä sijaitsevia kierrätyspisteitä.

Kierrätyksen raaka-aineista toimii Suomessa paperin talteenotto kiitettävästi; muussa olisi vielä petrattavaa. Kaikessa toiminnassa olisi kuitenkin tärkeintä pyrkiä sellaiseen kuluttamiseen, josta jäisi vain vähän ja sekin helposti kierrätettävää.
Kulutusta on vähennettävä huomattavasti. Siinä pitää ajatella jokaisen tuotteen ja tietenkin myös ruuan hiilijalanjälki niiden koko tuotanto- ja logistiikkaketjun aikana.
Meillä on erinomainen kyky kertoa tosiasioita, jotka eivät ole tosia. Joku mainitsee ilmastoteokseen, että ei aja autolla ja käyttää nyt vain julkisia kulkuneuvoja. Näin kyllä onkin, mutta syyt autosta luopumiseen olivat aikoinaan aivan toiset kuin huoli ympäristön tilasta.
Myös tekosyiden keksijänä, miksi ei voi luopua jostain totutusta mukavuudesta, ihminen loistaa. Julkisen liikenteen ja pikkukylien omien palveluiden alasajo on aiheuttanut asukkaille riippuvuuden omasta autosta.
Palveluliikenne on todella hyvä asia, mutta sen varaan ei voi järjestää kaikkia menojaan. Mutta silti, pitääkö naapureiden ajaa keskustaan peräkanaa?
Pienellä sovittelulla ja hyvällä tahdolla voisi lähteä asioimaan täydellä autolla. Ainakin monella eläkeläisillä ja joillain työttömillä pitäisi riittää ylimääräistä aikaa jopa odotella muita kimppakyytiläisiä – voisi vaikka lukea lehteä tai jutella.
Tällainen yhdessä kulku vahvistaisi naapuruussuhteita ja säästäisi rahaa. Ja olisi oiva ympäristöteko.
Me vertaamme aika herkästi omaa kulutustamme pahimpiin saastuttajiin. ”Minähän lennän/käyn risteilyillä/syön punaista lihaa vain niin ja niin usein, kun taas muut ..” Jokainen on kuitenkin vastuussa vain omasta kulutuksestaan ja itse aiheuttamastaan ympäristön tuhosta. Valinta on hänen.

Minusta ei olisi kovinkaan suuri uhraus luopua vaikka kahtena päivänä viikossa kaikista lihatuotteista. Ja alentaa asunnon lämpötilaa kahdella asteella. Ja jättää pikamuoti ostamatta. Ja lopettaa tai edes harventaa lentämistään. Ja olla aiheuttamatta ruokahävikkiä.
Ei näistä toimenpiteistä oma elämänlaatumme mitenkään huonontuisi, ja jopa säästäisimme selvää rahaa jokaisella muutoksella.
Enkä usko, että nämä toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiseksi ovat kenellekään uutta tietoa. Kyllä näistä on puhuttu jo vuosia.
Olen niin vanha, etten joudu itse todistamaan nykyisen elämänmuodon tuhoutumista. Äitinä ja isoäitinä olen vastuussa siitä maailmasta, jonka jätän lapselleni ja lastenlapsilleni.

Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.