Hillotolpalta

0

ANTERO LEPPÄNEN. Timo Soinin ego on iso. Hiljattain hän kysyi esimerkiksi, mitä Suomen politiikka on ilman Soinia. Oma vastaukseni on soinitonta, mutta ei välttämättä soinnitonta.
Parempi kysymys on, mitä Soini on ilman suomalaista politiikkaa. Tätä häneltä on tivattu, mutta vastaus on jäänyt saamatta. Hillotolpalle itsensä asemoinut ulkoministeri on kehottanut tutkimaan ploginsa, siis plokinsa rivien välejä. Hieman tuo muistuttaa koiran ulkoiluttamista. Heitetään keppi ja pannaan musti noutamaan.

Kaikki alkoi siitä, kun nuori Timo opetteli ulkoa vennamolaisia fraaseja. Sananparret olivat kai Sirkka Vennamon miehelleen kutomia. Haluttiin rosvot kiinni ja huutia seteliselkärankaisille. Kyllä kansa tiesi.
Vennamo aiheutti sätkyn kasvattamalla eduskuntaryhmänsä yhdestä kahdeksaantoista. Aikaa siihen meni noin kymmenen vuotta. Kaksi vuotta myöhemmin puolue meni päreiksi.
Soini pani oppimestariaankin paremmaksi. Yhden miehen eduskuntaryhmä kasvoi kahdeksassa vuodessa 37:llä. Perussuomalaisten mureneminen tapahtui kuudessa vuodessa. Aika ensimmäisestä suuresta vaalivoitosta vuoden 2017 päätepisteeseen.
Soinin vuosikymmeniä kestänyt ura on täällä ainutlaatuista poliittista lähihistoriaa. Meillä ei tule olemaan Matti Nykäsen veroista mäkikotkaa eikä Timo Soinin kaltaista populistia. Parhaimmillaan Nykänen lensi hyvin, samoin Soinin huuli. Nyt kotka on laskeutunut, ja soinismit ovat tylsyneet. Melonin lakki on pudonnut omenan silmille.

Timo Soini saavutti paljon, mutta voiko hän olla lopputulokseen tyytyväinen. Kyllä voi, jos tärkeimpänä tavoitteena oli ulkoministerin salkku. Hän otti sen vastaan – ei nöyränä vaan – rehvakkaasti. Kuitenkin tietoisena siitä, että populisti on päiväperho.
Vaikka perussuomaisten huippukausi kesti kuusi vuotta, Soini aavisteli jo 2015 lopun häämöttävän. Siksi hän vaati hallitusohjelmaan kirjattavaksi puoluetuen muuttamisen. Se myös toteutettiin heti vuoden 2016 alussa. Eduskuntaryhmän hajotessa puolueesta lähtevät eivät enää saisi eduskuntapaikkojen perusteella määräytyviä puoluetukia mukaansa. Sitten tämä lex Soini kalahtikin isäntänsä nilkkaan.

Lakimuutoksella Soini varautui halla-aholaisten eroon. Hän ei tuolloin voinut kuvitella olevansa itse lähtijöiden joukossa. Soini perusti ja kasvatti puolueen ja oli lopulta hajottamassa sitä. Halla-ahon valinta puolueen puheenjohtajaksi ei ollut Soinille vain yllätys vaan järkytys. Hän uskoi nostavansa Sampo Terhon johtoon omalla auktoriteetillaan. Ei ymmärtänyt, että joukko hänen takanaan oli puolittunut.
Soini on useasti toistanut, että puolue oli hänellä hanskassa. Varmaan oli, mutta ei viimeisinä vuosina. Puolueen puheenjohtajana hän vähätteli ryhmäläistensä ylilyöntejä ja rasistisiakin kannanottoja. Sanktiona käytettiin ”harjaamista”. Mitä se sitten tarkoittikin? Toisinajattelijat vaativat eroa EU:sta, vaikka Soini oli lopettanut vaatimasta sitä jo ennen viime vaaleja.

Se, mitä nykyinen ulkoministeri tehtävänsä päättymisen jälkeen tekee, on auki ainakin eurovaaliasetelmiin asti. Soini on tottunut koukuttamaan tiedotusvälineitä kuin strippari. Pieni paljastus kerrallaan antaa monta lööppiä.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.