Kotiväkivalta otettava puheeksi

0
Lähisuhdeväkivalta on tyypillisesti piilorikollisuutta, josta valtaosa jää paljastumatta ja rekisteröimättä. Siksi siitä on tärkeä puhua.

Peräti 700 000 suomalaisnaista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Ensi- ja turvakotien liiton sekä Amnesty Internationalin Suomen osaston tilastojen luvut ovat hätkähdyttäviä.
Tilastojen valossa Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Lähisuhdeväkivalta on vahvasti sukupuolittunutta. Selvästi useimmin uhrina on nainen. Poliisin toissa vuoden tilaston mukaan kaikista ilmoitetuista parisuhdeväkivaltatapauksista 82 prosentissa nainen oli uhri. Entisen puolison tai avopuolison väkivallan kohteeksi joutuneista 84 prosenttia on naisia.

Avio- ja tai avopuolisoon kohdistuneissa henkirikoksissa ja törkeissä pahoinpitelyissä nainen uhrina 60 prosentissa tapauksista. Vuosittain arviolta 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa.
Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1994 ja perheväkivallasta tuli vuonna 1995 virallisen syytteen alainen rikos. Vuonna 2011 myös lähisuhteessa tehty lievä pahoinpitely tuli yleisen syyttäjän alaisuuteen.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesilla oli 2000-luvun alussa viisivuotinen naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhanke ”Yksikin lyönti on liikaa”. Sen päämääränä oli rohkaista väkivaltaa kokeneita ja sitä käyttäviä hakemaan apua. Rohkaisua tarvitaan edelleen, sillä parisuhdeväkivalta on tyypillisesti piilorikollisuutta, josta valtaosa jää paljastumatta ja rekisteröimättä.
Ilmoituskynnys on korkea, vaikka monesti kotiväkivallan seuraukset ovat vakavia. Lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein turhaa häpeää ja itsensä syyllistämistä, mutta myös pelkoa, joka estää uhria kertomasta asiasta.

Asia on tärkeä nostaa puheeksi ja keskusteluun. Läheisten ihmisten pitäisi uskaltautua ottamaan mahdolliset epäilynsä puheeksi ja uhrien pitäisi rohkaistua kertomaan asiasta läheisille tai ammatti-ihmisille.
Lähisuhdevalta voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista tai esimerkiksi vapauden rajoittamista. Rikollisuuteen voidaan puuttua ainoastaan silloin, kun se tulee muiden tietoon.