Kiinnostaisiko junamatka Salosta Venetsiaan? Salolainen Matti Kiljunen teki reissun ja antaa nyt vinkit muillekin

0
Salolainen Matti Kiljunen on jo tottunut vastailemaan pitkää junareissua koskeviin kysymyksiin. – Olen huomannut matkasta puhuessani, että porukalla on paljon kiinnostusta, sanoo Kiljunen.

Ei tarvitse stressata, minkä kokoinen aurinkorasvatuubi kassissa on.

Se on yksi pienistä mutta mukavista raiteilla kulkemisen eduista, sanoo salolainen Matti Kiljunen.

Hyvien puolien lista on pitkä.

– Lentämiseen verrattuna jonottamista ja ryysistä on vähemmän, eikä asemille tarvitse mennä tunteja aiemmin. Juna-asemat ovat kaupunkien keskustoissa, joten kaupunkien välillä siirtyminen on nopeaa, Kiljunen sanoo.

Laajemmin kuin matkafiilisten näkökulmasta tarkasteltuna hyödyistä suurin on ekologisuus.

”Haluaisin korostaa sitä, ettei interrail ole mitään extreme-matkustusta.”

Salon Seudun Sanomat pyysi lukijoitaan kertomaan, millaisia ekotekoja he ovat tehneet.

Matti Kiljusen arjen ekoteko on julkisen liikenteen suosiminen päivittäisellä työmatkalla Salon ja Turun välillä. Liikenneinsinöörinä työskentelevä Kiljunen käy töissä Varsinais-Suomen ely-keskuksessa.

Työmatkaliikkumisen sijaan hän haluaa kuitenkin kertoa lomamatkasta junan kyydissä.

Kiljunen matkusti viime lokakuussa perheensä kanssa Italiaan junalla. Matkalla juhlistettiin puolison 50-vuotispäivää. Mukana oli aikuisten lisäksi perheen tuolloin 11-vuotias poika.

Reissuun lähdettiin interrail-lipulla, joka on 11-vuotiaille ja sitä nuoremmille ilmainen. Ikähaitarin toisessa päässä hinnat ovat alhaisempia 60-vuotiaista alkaen.

Paikkalippu italialaiseen junaan. Kuva: Matti Kiljunen

Pariskunnan edellisestä interrail-reissusta oli kulunut kolmekymmentä vuotta.

– Moni liittää reilaukseen mielikuvia rahattomista opiskelijoista, jotka nukkuvat likaisissa vaatteissa rautatieasemilla. Haluaisin korostaa sitä, ettei interrail ole mitään extreme-matkustusta. Matkalla voi majoittua ja valita ohjelmansa ihan miten haluaa.

VR:n kautta voi hankkia erilaisia interrail-lippuja. Kiljusten valinta oli seitsemän matkustuspäivän lippu, joka riitti hyvin meno- ja paluumatkan matkustuspäiviin. Kaikkiaan reissu kesti kaksi viikkoa.

Matka määränpäähän Italian Venetsiaan kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan, Sveitsin ja Itävallan läpi. Suurin osa matkasta taittui vähäpäästöisten sähköjunien kyydissä, mutta ensin piti mennä laivalla Turusta Tukholmaan. Laivaliikenteen suhteellisen suuret päästöt mietityttävät Kiljusta.

– Siitä voisi keskustella pidempäänkin, miten päästöt jyvitetään rahtiliikenteen ja henkilömatkustajien kesken, hän miettii.

Netistä löytyvillä laskureilla voi vertailla erilaisten matkustusmuotojen päästöjä.

Junamatkojen päästöt ovat useimmiten paljon pienemmät kuin lentämisen. Junaliikenteen ekologisuutta lisää myös lentomatkustamiseen verrattuna parempi kapasiteetin joustavuus.

– Jos lippuja myydään hyvin, junaan voi lisätä vaunun, jolloin yhden uuden matkustajan aiheuttama päästölisäys on pieni. Lentojen ollessa täysiä tarvitaan uusi vuoro.

”Kolmekymmentä vuotta sitten Tukholmasta ehti illaksi Kööpenhaminaan. Nyt samassa ajassa ehtii Hampuriin.”

Reissussa Matti Kiljunen totesi, että raiteilla matkustaminen on muuttunut viime vuosikymmeninä.

– Junayhteydet ovat nopeutuneet. Kolmekymmentä vuotta sitten Tukholmasta ehti illaksi Kööpenhaminaan. Nyt samassa ajassa ehtii Hampuriin. Nopeutumisen huomaa myös siitä, että yöjunaverkosto on vähentynyt.

Kiljunen pani merkille myös sen, että matkaketjuajattelussa on edistytty, ja eri matkustusmuotoja yhdistellään sujuvasti. Juna-asemat ja linja-autoasemat ovat lähellä toisiaan, ja moni kaupunki tarjoaa nykyään myös kaksipyöräisiä vaihtoehtoja.

– Wienissä oli kaupunkipyörien lisäksi sähköpotkulautoja ja skoottereita. Aamulla bisnesihmiset menivät puvuissa ja jakkupuvuissa potkulaudoilla. Ilmeisesti vaatteet eivät rypisty potkulaudalla ajaessa kuten pyöräillessä.

Osa Hampurin ja Kööpenhaminan välillä kulkevista junista kulkee maasta toiseen laivalla. Juna ajaa matkustajat kyydissään laivaan, jonka autokannella on kiskot.

Bellinzona Sveitsin eteläkärjessä. Tällä asemalla passintarkastajat nousevat junaan. Kuva: Matti Kiljunen

– Siellä on autoja ja juna vierekkäin kyydissä. Matkan ajaksi matkustajien pitää mennä laivan ostoskannelle.

Kun junat kulkevat maiden rajojen ylitse, rajamuodollisuudet hoidetaan junan kyytiin nousseiden viranomaisten kanssa tavalliseen tapaan passia näyttämällä.

– Kaikilla rajoilla ei ollut tarkastuksia.

Eurooppalaisten junien tasoa Matti Kiljunen kuvailee vaihtelevaksi. Liikenteessä on uutta ja vanhaa kalustoa.

Omat eväät kannattaa aina varata pidemmälle matkalle, Kijunen vinkkaa.

– Ruokatarjonta on ennakoimatonta. Joissain junissa on tosi päheä ravintolavaunu ja paljon vaihtoehtoja, ja joillain väleillä ei ollut ollenkaan ravintolavaunua.

Jotta matkalla pystyy keskittymään maisemien katseluun matkatavaroiden kyttäilemisen sijaan, junareissuun kannattaa ottaa mukaan polkupyörän numerolukko. Sillä on helppo kiinnittää matkalaukut niille varattuihin telineisiin.

Matti Kiljunen sanoo maata pitkin matkustamisen tarjoavan paljon katseltavaa.

Perillä Venetsiassa. Kuva: Matti Kiljunen

– Pohjois-Italia oli täynnä viinitarhoja, ja Itävallassa keskiaikaisia linnoja putkahti esiin milloin mistäkin.

Kun juna saapui perille, kanavakaupungin tunnelmaan pääsi heti.

– Se on aina hienoa, kun tulee junalla Venetsiaan. Juna tulee merenlahden poikki kannasta pitkin, ja kanavat alkavat heti aseman oven edestä.

 

Lentämisen vähentäminen on tehokas päästöleikkuri

Voisiko lentämättä jättämisellä vähentää päästöjä?

Huoli ilmastonmuutoksesta on nostanut tämän kysymyksen yhä useamman mieleen. Johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti Sitrasta pitää vastausta yksinkertaisena.

– Lentämisen vähentäminen on yksi isoja päästövähennysten mahdollisuuksia. Jokainen lentomatka on paljon päästävä, sanoo Lahti.

– Muilla elämänalueilla on jo tehty asioita. On esimerkiksi vihreää sähköä ja muuta, mutta lentäminen vain lisääntyy.

Suomalaisten tekemien lentomatkojen määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä rajusti. Karkeasti arvioituna suomalaisten ulkomaanlentojen aiheuttamien päästöjen ilmastovaikutukset lähenevät jo henkilöautoilumme ilmastovaikutuksia.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2017 ulkomaille 5,4 miljoonaa lentomatkaa. Matkoista 72 prosenttia oli vapaa-ajanmatkoja ja 28 prosenttia työmatkoja.

”Lentämisen hinta ei kerro kunnolla sen haitoista.”

Vesa-Matti Lahti pitää perusongelmana liian halpoja lentolippuja.

– Henkilöauton bensassa on kaksi kolmasosaa veroa, mutta lentokoneen polttoaineessa ei yhtään. Lentämisen hinta ei kerro kunnolla sen haitoista.

Moni on kyseenalaistanut lentämisen välttämättömyyden. Maata pitkin matkustamisesta puhutaan paljon, ja aihepiirin ympärille on kerääntynyt esimerkiksi Facebookissa yli kymmenentuhannen ihmisen Maata pitkin matkustavat -yhteisö. Ryhmässä jaetaan matkailuvinkkejä niille, jotka välttävät lentämistä.

Trendi voi hyvinkin olla se, että lentäminen kääntyy laskuun, arvioi Lahti.

– Uusimpien tietojen mukaan Ruotsissa lentomatkailu on vähentynyt. Yleensä Suomessa tullaan Ruotsia jäljessä.

Oletko tehnyt pienen tai suuren teon ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tai vaikka luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi? Ekoteko-juttusarja esittelee salonseutulaisten toimia ympäristön hyväksi. Vinkkaa ekoteko: toimitus@sss.fi