Salossa on kokopäiväinen koulupappi

0
Ville Väänänen on viikoittain mukana 10-luokan tunnilla. Siitä pitävät Waltteri Honkavuo (vas.), opettaja Sanna Nirhamo, Heikki Markus, Aada Kallio ja Antti Kurki.

– Moi Ville, mikä meininki!

– Hei, tuu meidän tunnille, meillä on uskontoa!

Välitunnilta aulaan vyöryvät Moision koulun oppilaat moikkaavat ja heittävät läppää Ville Väänäselle, Salon seurakunnan koulupapille.

Väänänen vierailee joka viikko Moision, Hermannin ja Armfeltin yläkouluissa sekä Salon lukiossa. Hän on kouluissa läsnä, kuulolla ja kuuntelemassa. Harvoin kuitenkaan oppitunneilla.

Moisiossa hän piipahtaa yleensä tehostetun opetuksen tupaluokissa ja vierailee 10-luokassa. Välitunneilla koulupappi on kaikkien tavattavissa, samoin opettajainhuoneessa.

10-luokan opettaja Sanna Nirhamolla on kerrottavaa Ville Väänäselle. Elämänhallinta-tunnilla kesken jäänyttä tehtävää pitäisi päästä jatkamaan. Oppilaat ovat kysyneet sen perään.

– Meillä on aika hevi aihe, oppilaiden itse ehdottama. Käsittelemme surua, kuolemaa, pelkoa ja ahdistusta. Nuoret haluavat käsitellä vaikeitakin teemoja, hän sanoo.

Vaativaa aihetta lähestyttiin niin, että oppilaat laittoivat nimettömät kysymykset laatikkoon.

Vasta osa laatikon sisällöstä on purettu.

– Ville on vastannut parhaitten kykyjensä mukaan. Vastaukset olivat hyviä, Heikki Markus kiittää.

– On tärkeää puhua näistä asioista. Suuri osa nuorista ei saa tilaisuutta puhua, hän jatkaa.

Waltteri Honkavuon ja Aada Kallion mielestä koulupappi tuo luokkaan rentoa tunnelmaa. Samanlainen tunnelma välittyi myös retkipäivästä, joka tehtiin yhdessä Kesä-Angelaan.

– Se oli kivaa. Oltiin ja paistettiin makkaraa. Päivä jää moneksi vuodeksi mieleen. Tämän ryhmän kanssa en ole ollut ulkona ennen, mutta kaikki tuntevat toisensa, ei ollut stressiä, Waltteri kertoo.

Opettajalle koulupappi on tärkeä työpari.

– Yhteistyö on voimaa. Villellä on syvä ammatillinen tieto ja syvyyttä näkökulmiin, Nirhamo kiittää.

Ville Väänänen istuu rennosti pöydän kulmalla. Papiksi hänet tunnistaa valkoisesta papinkauluksesta.

Vuonna 2015 teologian maisteriksi Åbo Akademista valmistunut Väänänen viihtyy työssään hyvin. Hänet pyydettiin Salon seurakuntaan töihin Sastamalasta, jossa hän ehti työskennellä runsaat kaksi vuotta.

– Tärkeä ja mielekäs duuni, tämän hetken unelma-ammattini. Nuorisotyö on se, miksi olen päätynyt kirkon palvelukseen.

30-vuotias Väänänen kuvailee itseään koulun ulkopuoliseksi, luotettavaksi aikuiseksi. Työnsä hän on saanut muokata itse.

– Toivon ymmärtäväni, mitä nuorille kuuluu. He tarvitsevat huomiota ja läsnäoloa. Jotkut kysyvät henkeviä, jotkut mikä pleikkari minulla on.

Moni uskoutuu hänelle koulumurheistaan. Yläkoulun ja lukion jälkeiset valinnat painavat ja ahdistavat.

– Voin kuunnella, mutta en kulje koulutietä heidän puolestaan. Työni on tärkeää, sillä vaikka nuorilla menee yleisesti ottaen paremmin kuin ennen, osalla menee huonommin.

Usein myös ikävistä asioista puhutaan enemmän kuin mukavista.

– Paljon on myös ilon aiheita. Kun joku on saanut uuden mopon, siitäkin puhutaan.

Ville Väänänen on mukana isoskoulutuksessa ja rippikoulutyössä. Yhtenä viikonloppuna kuukaudessa hän osallistuu kirkollisiin toimituksiin ja suurina juhlapyhinä, jouluna ja pääsiäisenä, hän on yleensä töissä. Niin nytkin.

– Olen pääsiäisyön messussa, siellä voi nähdä, jos joku tulee, Väänänen vilkaisee ympärilleen.

Vastakaiku on vähäinen. Juhlapyhät ei ole aihe, joka normaalisti nousisi esiin keskusteluissa nuorten kanssa.

– Jos kysyn nuorilta, mitä teette pääsiäisenä, he kysyvät, onko sellainen tulossa. He elävät hetkessä.