Västäräkistä vähäsen

3

Kiinan vallankumousjohtaja Mao Zedongin Pieni punainen kirja on Raamatun jälkeen maailman painetuin kirja. Sitä on arvattavasti luettu paljon. Meillä suomalaisilla on myös oma Punainen kirjamme. Se ei valitettavasti ole pieni, mutta ansaitsee laajan lukijakunnan.
Puhemies Mao sai kiteytettyä kiinalaisen marxismi-leninismin johtoajatuksensa kolmeensataan sivuun. Suomen Punaiseen kirjaan on koottu tieto maamme uhanalaisista lajeista. Kaiken sen julkaisemiseksi tarvittiin yli seitsemänsataa sivua.
Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019 on karua luettavaa. En olisi voinut ikinä kuvitella, että västäräkkikin päätyisi jonain päivänä kirjan sivuille. Nyt riukupyrstön perässä lukee silmälläpidettävä – yksilöiden määrä vähentynyt merkittävästi – syy tuntematon.
Linnut ovat Suomen uhanalaisin eliöryhmä.

Valkoselkätikka nousi aikoinaan saimaannorpan rinnalle suomalaisen luonnonsuojelun symboliksi. Tuhon partaalla riutuvista lajeista syntyi mielikuva, että eliön pitää olla vähälukuinen ollakseen uhanalainen.
Nyt on viimeinen hetki karistaa väärät kuvitelmat.
Maaliskuussa julkaistussa Punaisessa kirjassa on liki puolet Suomessa pesivistä lintulajeista. Erittäin uhanalaisiksi on arvioitu esimerkiksi haahka, huuhkaja, hömötiainen, räystäspääsky, tervapääsky, varpunen ja viherpeippo.
Kyse ei ole siitä, etteikö niitä vielä näkisi ja kuulisi. Ratkaisevaa on se, miten paljon tavallisten ja runsaiden lintujen määrä on vähentynyt 2000-luvulla.
Lintulaudoiltakin tuttu hömötiainen käy surullisesta esimerkistä. Se oli aikoinaan Suomen neljänneksi yleisin lintu. Sitten alkoi alamäki. Pitkään jatkunut hupeneminen on nyttemmin kiihtynyt surmansyöksyksi.
Suomesta on 2000-luvulla kadonnut yli 652 000 pesivää hömötiaisparia eli 1,3 miljoonaa hömötiaista.
Patalakin kohtaloksi on koitumassa voimaperäinen metsätalous.

Pelottavinta on se, että syytä ei tiedetä. Tervapääskykanta on kymmenessä vuodessa pudonnut elinvoimaisesta erittäin uhanalaiseksi – sirppisiivistä on hävinnyt yli puolet. Västäräkeistä on runsaassa kymmenessä vuodessa kadonnut 30–40 prosenttia. Se oli jo vähällä päätyä Punaiseen kirjaan vaarantuneena.
Vuosikymmeniä meille on opetettu, että Suomen ylivoimaisesti yleisin lintu on pajulintu. Ei ole enää. Suomesta on 2000-luvulla kadonnut kolme miljoonaa pajulintuparia – siis kuusi miljoonaa yksilöä.
Kaukomuuttajat ovat pulassa. Trooppisille alueille muuttavat lintulajit ovat harvinaistuneet enemmän kuin Euroopassa talvehtivat lajit
Tiedetään, että lentävien hyönteisten määrä Keski-Euroopassa on romahtanut. Suurimpana syynä pidetään tuholaismyrkkyjä. Ne tappavat linnuilta ruuan. Mitä mahtaakaan tapahtua Afrikassa ja Aasiassa?
Tekeillä on isoja asioita, joista on syytä olla huolissaan.

3
Jätä kommentti

2 Comment threads
1 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
2 Comment authors
Urpo

Miten lintulajin ongelmien syyksi voidaan määritellä metsätalous, kun syy on tuntematon? Suojelualueiden määrän vähäisyydestä huolimatta metsien pinta-alasta noin kolmasosa on aktiivisen talouskäytön ulkopuolella. Erona aktiivisen talouskäytön parissa olevissa metsissä aikaisempiin vuosikymmeniin on lähinnä se, että hoidon myötä puuston kasvu on parantunut ja siten tietty määrä puuta saadaan kerättyä aiempaa pienemmältä pinta-alalta. Vaaditaan siis vahvat perusteet, kun aletaan väittää voimaperäistä metsätaloutta jonkin lajin vaikeuksien syyksi. Yhtä hyvä peruste voisi olla jonkun munarosvolajin yleistyminen, mutta sillä harvemmin ongelmia perustellaan. Metsätalous luonnollisesti vaikuttaa ympäristöön haitallisesti. Kyse on kuitenkin uusiutuvan raaka-aineen tuottamisesta eli materiaalin jalostusarvosta riippumatta ainoa tunnettu keino jatkaa elämää maapallolla. Onhan uusiutumattomien… Lue lisää »

Maija

Tehometsätalouden myötä metsien monimuotoisuus on muuttunut.
Vastaavasti tehokkaamman kaupunkimaiseman hoidon myötä ns ojanvarsipusikot ovat kadonneet ja niiden myötä pikkulintujen pesimäpaikat. Kun takavuosina perattiin ojanvarsipusikot Halikon keskustan tuntumasta, katosi satakielen laulu.
Jos syytetään pelkästään metsätaloutta tai maataloutta niin silloin on peiliin katsomisen paikka. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus kärsii kaupunkien itsensä teoista.

Urpo

Tehometsätalous on kiinnostava termi. 40-50 vuotta sitten tehtiin vesakkoruiskutuksia, aurattiin maata syvältä ja käytettiin muita ympäristön kannalta kyseenalaisia menetelmiä. Nykyään mm. avohakkuissa käytännössä vaaditaan jättöpuita ja huomioidaan valumat. Jopa ympäristöliikkeen hallitsema fsc-sertifionti sallii tällaiset avohakkuut, vaikka kotimaiset voimat haluaa sertifikaattinsa mukaiset menetelmät kieltää. Kovin on vaikeata ymmärtää tällaisen toiminnan taustoja, ellei taustalla ole muut kuin kotimaiset voimat. On myös huikea väite, että kun metsien käsittely on muuttunut vuosikymmenien takaisesta ympäristöarvot paremmin huomioivaksi, tehometsätalous olisi nyt syyllinen viime vuosien aikana tapahtuneisiin lajisuhteiden muutoksiin. Maatalouden muutoksilla, kuten karjatalouden vähentymisellä on varmasti osuutensa lajistoon. Onko tällöin kyse luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä vai muutoksesta, se… Lue lisää »