Analyysi: Karhubasketin riski kannatti – Korisliiga on entistä jenkkivetoisempi

0
Pantteripatsas pysyy seuraavankin vuoden Kauhajoella - ansaitusti.

Karhubasket juhlii toista peräkkäistä koripallon Suomen mestaruuttaan. Joukkue kaatoi sunnuntaina viidennessä finaalissa Kouvot 90–84 ja vei finaalisarjan voitoin 4–1.

Karhubasketin mestaruus oli enemmän kuin ansaittu. Joukkueen amerikkalaisnelikko Cameron JonesGreg ManganoChris McKnight–Rene Rougeau oli Korisliigan historian laadukkain. Joukkueen tiiviin ja tasaisen kuusikon täyttivät takamies Bojan Sarcevic sekä Okko Järvi.

Kuusikko oli niin laadukas, etteivät muut joukkueet pystyneet nostamaan ottelun intensiteettiä sille tasolle, että Karhubasket olisi väsynyt tai ajautunut virhevaikeuksiin. Yhtenäinen karhukuusikko määräsi tahdin ja kontrolloi tapahtumia lopulta yllättävän suvereenisti.

Mutta mikä on Karhubasketin toisen peräkkäisen mestaruuden opetus?

Korisliiga päivitti ”herrasmiessääntöään” kaudeksi 2015–2016, mikä tarkoitti sitä, että kokoonpanossa sai olla kolmen sijaan neljä ulkomaalaispelaajaa. Päivitys oli tarpeen, sillä kotimaisia hyvän tason liigapelaajia oli vähän ja ne harvat pystyivät hinnoittelemaan itsensä reilusti yli todellisen markkina-arvonsa.

Päivitys teki Korisliigasta kerralla kovatasoisemman, mutta pienensi kotimaisten pelaajien roolia ja korosti entisestään ulkomaalaispelaajien onnistuneita rekrytointeja. Korisliigasta on tullut kuluneen neljän kauden aikana entistä ”jenkkivetoisempi”.

On luonnollista, että pelaajarotaatiot pienenevät panosten kovetessa. Tällä kaudella rotaatiot pienenivät normaalia enemmän. Mestari Karhubasket pelasi 6–7 pelaajan rotaatiolla, hopeajoukkue Kouvot seitsemällä. Vielä kevään 2017 finaalissa Kataja ja Vilpas pelasivat 8–9 pelaajan rotaatiolla.

Neljän edelliskauden finaalisarjojen tilastoja verratessa eron huomaa selkeästi.

Päättyneessä finaalisarjassa Karhubasket–Kouvot, kotimaisten pelaajien osuus peliajasta oli 30,6 prosenttia ja tehdyistä pisteistä vain 16,4 prosenttia. Kaksi vuotta sitten Vilpas–Kataja-sarjassa vastaavat lukemat olivat 48,6 ja 35,1.

Sama pätee myös vaihtopenkin pisteisiin. Kevään 2016–2018 finaalisarjoissa vaihtopelaajat tekivät noin neljännesosan pisteistä, päättyneessä finaalisarjassa enää kuudesosan.

Eilinen ratkaisufinaali alleviivasi trendiä. Ottelussa tehtiin yhteensä 174 pistettä, josta vaihtopelaajien osuus oli 22 pistettä ja kotimaisten pelaajien myös 22 pistettä (12,6 prosenttia).

Tuplamestarin menestyskaava laittaa muut seurat miettimään, voisiko sama onnistua heillä.

On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Vilpas tai Kataja muuttaisivat identiteettiään niin, että rotaatiosta napsastaisiin 2–3 pelaajaa pois ja säästyneet rahat sijoitettaisiin entistä parempiin jenkkeihin. Vilppaan kannalta ajatus on sitäpaitsi mahdoton: onhan joukkueella voimassa olevat sopimukset seitsemän laadukkaan kotimaisen pelaajan kanssa.

Pyrintö luottaa jatkossakin omiin kasvatteihinsa ja pronssiseura KTP tuskin muuttaa hyväksi havaittua konseptiaan radikaalisti. Kellarikerroksessa Kobrat ovat menneet jenkkien ehdoilla jo vuosikausia, eikä Korihaiden pennit riitä kuin arvelluttaviin arpoihin. Seagulls on hankkinut Tuukka Kotin rinnalle jo kaksi kovan luokan kotimaista (Ilari Seppälä ja Shawn Huff).

Myös Karhubasketin on vaikeaa jatkaa samalla kaavalla, vaikka kotimaiseksi laskettava bosnialainen Sarcevic seurassa jatkaisikin. Jonesin tasoista takamiestä harvoin nähdään Korisliigassa, eikä Manganon tai Rougeaun jatkaminen ole ainakaan se edullisin vaihtoehto.

Mutta Karhubasket ei pelkästään käyttänyt systeemiä ihailtavasti hyväksi, vaan otti myös ison riskin. Jos esimerkiksi Jones tai Rougeau olisi loukkaantunut siirtorajan umpeuduttua, tilalle olisi noussut varajenkki Marvin Singleton. Jos Sarcevic olisi loukkaantunut, varajenkkikään ei olisi auttanut.

Juhlisiko Karhubasket myös näissä tapauksissa nyt mestarina?

Korisliigan finaalien tilastoja neljän
ulkomaalaispelaajan aikakaudella (2016–2019):

Kotimaisten pelaajien osuus peliajasta:
2016: 39,3%
2017: 48,6%
2018: 33,8%
2019: 30,6%

Kotimaisten pelaajien osuus pisteistä:
2016: 32,5%
2017: 35,1%
2018: 18,9%
2019: 16,4%

Vaihtopenkin osuus pisteistä:
2016: 25,1%
2017: 26,3%
2018: 25,1%
2019: 16,1%

Salon Seudun Sanomien valinnat kauden parhaiksi

Kauden paras pelaaja ja vuoden paras ulkomaalaisvahvistus: Rene Rougeau, Karhubasket
Paras kotimainen pelaaja ja vuoden kehittynein pelaaja: Topias Palmi, Kataja
Finaalien arvokkain pelaaja: Cameron Jones, Karhubasket
Vuoden valmentaja: Jyri Lehtonen, Kouvot

Tähdistöviisikot

Ulkomaalaispelaajat:
Takamiehet: Cameron Jones, Karhubasket ja Daniel Mullings, Kataja
Laiturit: Rene Rougeau, Karhubasket ja Greg Mangano, Karhubasket
Sentteri: Thomas Gipson, Kouvot

Kotimaiset pelaajat:
Takamiehet: Teemu Rannikko, Vilpas ja Ilari Seppälä, Kataja
Laiturit: Topias Palmi, Kataja ja Ville Kaunisto, Kouvot
Sentteri: Tuukka Kotti, Seagulls

Jätä kommentti